keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Hieman eräästä usein kyläilevästä tyypistä

Nyt on pakko kirjoittaa eräästä usein mun luona vierailevasta tyypistä. Aluksi, kun olin jotain kolmekymppinen, meidän suhde oli melko satunnainen, se tuli kylään hetkeksi muutaman kerran vuodessa ja se suostui lähtemään melko lievällä suostuttelulla.

Noin kuusi vuotta sitten se päätti kiintyä muhun vähän enemmän - tunne oli kuitenkin yksipuolinen, enkä tuntenut samaa vetoa sitä kohtaan kuin se mua. Tuli ikäviä tilanteita kun se alkoi jäädä myös yökylään ja halusi aamupalaakin, vaikka yritin saada sitä lähtemään. Tuli päivä jolloin en päässyt töihin, kun se piteli otteessaan niin tiukkaan. Ja varsinkin se liittyi seuraan jos tuli nautittua naista väkevämpää, se seurasi kotiin baarista ja bileistä, jolloin päätin nauttia sitä väkevää aika reilusti vähemmän. Ja lopulta luovuin noista viisasten juomista lähes kokonaan, enää sitä tulee nautittua hyvin vähän vain muutaman kerran vuodessa. Niin kovasti en halua sitä vierailulle.

Tältä mä näytän sen vierailun jälkeen...tuskaa...
Se tuli viime vuosien aikana aina tiettyyn aikaan kuukaudesta käymään, sitä osasi omalla tavallaan jo odottaa, pelonsekaisesti jännittäen. Ja lähes aina se tulikin, ja viipyi pari päivää, enemmän tai vähemmän elämääni haitaten. Joskus se oli todella sinnikäs ja viipyi jopa neljä päivää! Silloin käytin kaikenlaisia keinoja sen karkoittamiseksi, hain eri tahoilta apuja ja jonkin verran niitä sainkin - välillä se apu auttoi, mutta ei aina.

Tästä keväästä lähtien suhteemme on muuttunut intensiivisemmäksi. Se on tullut useammin, arvaamatta ja viipynyt pahimmillaan kuusikin päivää! Silloin siitä seurasi reissu ensiapuun, jossa piti makailla päivä tiputuksessa ja saada piikkejä pakaraan. Ja toinenkin ensiapureissu on jo takana, tällä kertaa ei mikään meinannut tehota ja se oli jokseenkin pelottavaa.

Tiputuksessa

Tiputuksen värikäs jälkimaininki
Nyt on sitten otettu järeämmät aseet käyttöön ja tarkoitus olisi selvittää kaikki mahdolliset keinot epämieluisan vieraan kokonaan karkoittamiseksi. Tämän kuun lopulla tehdään toimintasuunnitelma jota odotan jo innolla. Olisi hienoa päästä eroon tuosta joka elämääni niin kovin hankaloittaa.

Pelkästään tämän vuoden huhtikuusta tähän päivään olen ollut sen kourissa 28 päivää - eli melkein kuukauden!! Ei sitä monikaan varmaan tajua, kuinka paljon tuon vierailu verottaa voimia ja elämää, se rutistaa kaikki energiat tiehensä, se pitää puristuksissaan sängyn pohjalla eikä päästä otteestaan, vaikka rukoilee pääsyä pois . Melkein kuukausi elämätöntä elämää, tuskaa ja kipua - MIGREENIN puristuksessa.


3 kommenttia:

  1. Onpa sulla ollut hurjat migreenit, toivottavasti saat pian siihen apua. Täällä yksi "samis", kirjastotäti kohta 50 wee, kolmen koiran mamma, fibro todettu kymmenisen vuotta sitten, kaksisuuntaisestakin diagnoosi josta aikanaan myös osa-aikaeläkkeellä. Nyt jo useita vuosia ilman lääkkeitä täysiaikaisesti työelämässä. Myös migreenistä on kokemusta, joskaan ei ihan tuossa mittakaavassa. Kiva oli löytää blogisi, olisi kiva joskus vaihtaa ajatuksia vaikka sähköpostitse. Hyvää syksyä sinulle ja karvakamuille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi Maija! Mä olen nyt lukenut yhden kroonisen migreenikon blogia Migreenikon Mieli - se se vasta on hurjaa! Mulla on onneksi vielä matkaa moiseen ja siitä olen kiitollinen! :)
      Mahtavaa että löysit blogini, kanssakulkijoihin ja samiksiin on aina kiva törmätä ja vaihtaa ajatuksia :) Mä käyn vierailemassa sun blogissa heti kun kerkiän, kävin vilasemassa ja vaikutti hyvältä ja mielenkiintoiselta. Eli näkemisiin ja kuulemisiin ja karvakorville ja sulle mukavaa syksynjatkoa!

      Poista
    2. Kiitokset! Mun blogi on tähän verrattuna pinnallinen ja anonyymi, lähinnä leipomis-sukankudinlinjaa mutta kyllähän siellä aina joskus jotain syvällisempääkin juttua on. Tervetuloa visiitille!

      Poista