perjantai 19. heinäkuuta 2013

Vuokralla

Mä törmäsin tuolla sosiaalisessa mediassa jokin aika sitten aika jännään ilmiöön kun siellä eräässä ryhmässä keskusteltiin joistain kaupunkielämän ilmiöistä ja ihmisten mielipiteistä niistä. Selkeästi tuli siellä ilmi että on ihmisiä joiden mielestä kaikki ilmiöt ja lievesellaiset tulisi vain hyväksyä eikä ärsyyntyä saisi mistään. Jos jokin epäkohta vaikka sattuu ärsyttämään niin kommenttina on että pitäisi sitten muuttaa jonnekin jossa sellaista ei esiinny. Musta olis kauhean kiva tietää kuinka moni voi ihan tuosta vain ottaa ja muuttaa jonnekin kivempaan paikkaan jos jokin nykyisessä alueessa ärsyttää tai aiheuttaa harmaita hiuksia tai on muuten vain epäkohtana?

Tällä meidän asuinalueella tapahtuu meitä ärsyttävia juttuja, ja se harmittaa tosi paljon, kun muuten tämä asunto ja paikka on ihan unelmaa! Metsään pääsee heti pihalta ja keskustaan on vain pari kilsaa ja bussi kulkee ihan vierestä, ja kesällä pääsee fillarilla. Lähikauppa on kiva ja kätevä ja naapurustossa on suurimmaksi osaksi tosi mukavia ihmisiä. En siis haluaisi muuttaa. Se että on päästy vuokralle omakotitaloon on ihan mahtavaa! Vuokra on meille sopiva, ja vuokraajat jotka asuvat samassa talossa ovat maailman mukavimmat! Ja puusauna lämpiää pari kertaa viikossa. Pihalla on mahtava kallio (josta olen aina haaveillut) ja kallion päälle saa puiden väliin riippumaton <3

Meidän pihatie

En usko että ihan tuosta vain löytäisimme meille sopivan vaihtoehdon jos haluaisimme eroon tuosta haittaavasta toiminnasta. Varsinkaan kohtuullisella vuokralla. En tiedä onko se helpompaa jos olisi omistusasunto. Käykö sellaisen uuden asunnon löytäminen ja ostaminen kovin heppoisasti ja nopsan kätevästi? Siitä mulla ei ole tietoa, sillä en ole koskaan omistusasunut. Enkä oikeastaan ole sellaisesta edes kovasti haaveillut. En usko että se mitenkään lisäisi onnellisuuttani ja turvallisuudentunnetta tässä yhteiskunnassa. Ja ihan hyvä vissiin etten sellaisesta haavehdikaan, sillä ei mun tuloillani ole mitään asiaa asuntomarkkinoille, kun kerta olen osatyökyvyttömyyseläkeläinen.

Luin viikolla Hesarista Johanna Korhosen kolumnijuttua nimeltä Roina ja onni, siinä sanottiin näin: "Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat selvittäneet, tekeekö ostaminen edes onnelliseksi. Ei tee. Laaja tutkimus Ohiossa osoitti, että omistusasujat eivät olleet keskimäärin yhtään onnellisempia kuin vuokra-asujat, vaikka heidän omasta mielestään olisi pitänyt olla." Ja mä olen kyllä samaa mieltä, en ymmärrä miksi Suomessa on sellainen oletusarvo että pitäisi omistaa se asuntonsa. Sitä ei kuitenkaan saa mukaansa kun potkaisee tyhjää, kuten ei mitään muutakaan tavaraa. Jos on jälkeläisiä, niin on kai kiva jättää heille perintöä, mutta joku asuntokin on vaikea perintö kun siitä pitää maksaa kaikenlaisia veroja joka käänteessä, niin enemmän siitä on haittaa kuin hyötyä ja iloa. Nimim. Isältäni yksiön perinnöksi saanut eli kokemusta on.


Katto päänpäällä on hyvä juttu, oma tai vuokrattu
Saksassa on suunnilleen yhtä yleistä omistaa kuin vuokrata, ja siellä vuokraamiseen suhtaudutaan ihan yhtä hyvin kuin omistamiseen. Vuokralaiset eivät ole kakkosluokan kansalaisia kuten täällä Suomessa usein ajatellaan. Olen kovin usein törmännyt siihen että jos esim. asunto on ollut vuokrattuna, sitä ei haluta ostaa kun "eihän sitä tiedä missä kunnossa se on vuokralaisten jäljiltä"...yms. Mä ainakin olen ihan normaali ihminen ja vuokralla-asuja, olen ihan semisiisti, maksan aina vuokrat ajallaan, enkä riko tai töhrää paikkoja. Ikävää jos vuokra-asumisen vuoksi musta sitten kuvitellaan että olen päihdeongelmainen tai jotenkin muuten kelvoton yksilö. Höh.

Mä toivoisin että oli asumismuoto mikä hyvänsä, niin ihmiset olisivat tasavertaisessa asemassa ja että kaikille yhteiskuntaluokille ja tuloille löytyisi sopivia asuntoja. Mielestäni edullisia vuokra-asuntoja ei juuri ole ja pienituloisia kyllä riittää. Jos on lapseton pari vailla vuokra-asuntoa niin hankalaksi menee, lapselliset ovat tietenkin aina etuasemassa ja he saavat tukia aika hyvin asumiseen. Eikä siinä mitään, mutta köyhä yksinasuva ja kaksinasuva lapseton on ihan yhtä köyhä kuin köyhä yksinhuoltaja, se pitäis myös ottaa huomioon joissain tuissa, siis mun mielestä. Ja tukia tarvitaan kun vuokrat on niin korkeat. Tietty olisi ihanteellista pärjätä ilman yhteiskunnan tukia, mutta joskus esim. terveys, tai siis sairaus sen estää. Eivät kaikki tuilla elävätkään ole tahallisesti siinä tilassa, tai omasta syystään. Se olisi hyvä muistaa.

Ei mulla tässä muuta pointtia, kuin että ärsyttää tuollainen että muuta pois jos ei miellytä-asenne, kun se on vähän epärealistista ja sitten se ärsyttää että vuokrallaasuminen olisi jotenkin väärin.  Kiitti ja moi! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti