tiistai 4. kesäkuuta 2013

Pikku Miky sairastaa, osa1

Heti kesäloman alkuhetkiin saatiin jännitystä ja vaarallisia tilanteita. Torstaina, mikä oli mun eka lomapäivä, Miky oksensi aamulla kaikki edellisen päivän ruuat (mikä oli outoa, yleensä se oksuilee tyhjää mahaansa ja pelkkää limaa). Sitten päivän mittaan huomattiin että sen vatsa oli löysällä ja se tartti pari ylimääräistä ulkoilukertaa. Onneksi sitä osataan lukea ja huomataan milloin se haluaa pihalle, niin ei tarvinnut sisälle kakkia. Mikyllä on silloin tällöin maha löysällä, joten tässä vaiheessa en vielä huolestunut kovin paljoa - se söikin ja joikin ihan normaalisti. Illalla sen kakkiin tuli vähän kirkasta verta sekaan, silloin alkoi huolestuttaa..

Torstain ja perjantain välisenä yönä se herätti mut ja lähdettiin käymään ulkona aamulla neljältä - ei haitannut, oli ihana aamuhetki ja se oli kiva nähdä. Ei ollut kiva nähdä että kauhea ripuli vaivasi pientä, se äkisti ja äkisti ja verta oli kakin seassa. Perjantai sitten menikin siinä että kun olin lukenut netistä ripuliohjeita, lähdin käymään apteekissa ja hain lääkettä ja ostin riisiä ja raejuustoa, kun niitä suositeltiin. Annoin sille Canikuria kun pääsin kotiin ja se sen jotenkuten söi. Niissä ohjeissa oli että muuta ruokaa ei saisi antaa vuorokauteen, joten ajattelin että tehdään sitten niin. Kahdeksalta illalla oli tarkoitus antaa seuraava satsi Canikuria. Päivän mittaan käytiin ulkona lukemattomia kertoja ja joka kerta se surkeana äkisti jotain pientä lirua mahastaan.

Heiaheiaan tuli aika paljon askelia noiden lenkkien takia...


 Illalla seiskan jälkeen soitin eläinlääkärille kun huolestutti niin paljon. He neuvoivat keittämään sitä riisiä silti ja antamaan sitä ja tarkkailemaan tilannetta - eivät olleet huolissaan. Silloin vielä ajattelin että Mikyllä on hyvä ruokahalu, mutta riisiä keitettyäni se ei sitä huolinut, mutta joi paljon vettä. Ja sitten tuli valtava oksu jossa kaikki tuli ulos. Silloin huolestuin oikein tosissani.

Matot täynnä paperia jotka tuli oksujen paikalle, lähtee matot pesuun aika pian :)

Otin Facebookissa yhteyttä tuttuihin koiraihmisiin ja he antoivat neuvoja, mm. että perunaa voi keittää oikein kypäksi ja siihen ihan vähän suolaa ja sokeria, sen pitäisi auttaa ja moni sanoi ettei heillä tuo Canikuri ole auttanut, ainakaan nuo pillerit, tahna olisi ollut parempi hankinta. No, lähdin kauppaan hakemaan pottuja kun ei niitä ollut kotona ja samalla ostin tonnikalaa kun Miky on hulluna siihen makuun. Keitin potut ja annoin sitä sotkua n. ruokalusikallisen ja siveltynä tunaliemellä, Miky söi sen! Mikä helpotus. Sitten vielä valvottiin ja tsekkailsiin ettei se oksenna sitäkin. Yöllä kahden maissa käytiin taas ulkona ja annoin toisen ruokalusikallisen pottujuttua ja sekin teki kauppansa. Jee!

Nukuin olkkarin sohvalla vaatteet päällä, toinen silmä auki, vahtien Mikyä joka nukkui nojatuolissa. Saatiin lepoa seiskaan asti aamulla, jolloin käytiin taas ulkona. Aamulla myös maistui pottujuttu ja vähän meni vettäkin. Yhdeksältä aukesi lähikaupungissa lauantaisinkin päivystävä eläinlääkäri jonne soitin ihan heti niiden autettua ja sain ajan yhdeksitoista. Ja naapuri antoi kyydin sinne.

Eläinlääkäri tutki Mikyn ja sanoi että oli hyvä kun mentiin, hieman oli kuivumista ja Miky saikin ihon alle nestettä 3desiä, sellainen kyttyrä sille tuli ja meni ihan kivasti. Saatiin myös lääkekuuri kahdeksi viikoksi ja kaksi purkkia erikoisruokaa jota tulisi antaa pieninä annoksina pitkin päivää. Kotiin kun päästiin siskon perheen kyydillä, annoin heti lääkkeen Mikylle ja siitä parin tunnin päästä ruokaa, joka tekikin hyvin kauppansa. Nukuttiin molemmat oikein sikeät torkut tuossa parin tunnin välissä ja se teki hyvää kummallekin. Nyt on sunnuntai, ja Mikyllä on pysynyt kaikki ruoka-annokset sisällä, ei ole oksennellut, viime yö nukuttiin ilman ulkoiluja ja vettäkin se on juonut! Ihanaa, ehkä tästä selvitään vielä.
Lääkkeitä ja maitohappobakteereita - niitä annan nyt Pixiellekin jotta maha olisi kunnossa

Pidin kirjaa Mikyn vaiheista ja kellonajoista ja mahan koostumuksesta ja nyt on sit tarkat ruoka-ajat toisella
Mä olen ollut niin huolissani että on pitänyt ottaa rauhoittavaa että sain itseni niin rauhalliseksi että kykenen toimimaan. Mulla jos toi tuollainen paniikkimieliala tulee päälle, siitä on tosi mahdotonta päästä eroon ilma lääkitystä, se pitäis jotenkin opetella, vaikka noita rauhoittavia tuleekin tarvittua enää tosi harvoin. En olisi etukäteen uskonut että pikkuisen ystävän sairastaminen saisi mut noin tolaltani, en voi oikein keskittyä mihinkään ja on tosi huolestunut olo koko ajan.

Pixu on onneksi ollut ihan terve ja nyt on sormet ja varpaat ristissä että Mikyn toipuminen jatkuu samaa tahtia ja että maha rauhoittuisi! Kiitän kaikkia auttaneita ohjeista ja neuvoista ja kuljetuksista - ihanaa että saa apuja kun niitä tarvitsee <3

Lisäys pari päivää myöhemmin: mutkia on tullut matkaan, mutta niistä lisää toiste. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti