lauantai 13. huhtikuuta 2013

Lohtukirjat

Kirjahyllyni on melko ylitsepursuavainen, ja sitä tulee sohvalta käsin katseltua karsivalla silmällä - mistä raaskisi luopua, ja mistä ei missään nimessä voisi.

Huomasin että mulla on tietyt lohtukirjat, joista en haluaisi luopua ikinä. Ne tuovat lohtua ankeisiin ja ahdistaviin aikoihin, ne tekevät olon paremmaksi jos vaikka sairastaa, niihin tulee tartuttua jos elämä heittelee.  Vaikka ne osaa melkein ulkoa, niistä saa joka kerta jotain uutta. Niiden tarinat jaksavat kiehtoa ja  hahmot tarinoissa ovat kiinnostavia ja rakkaita. Näitä kirjoja kasaan tähän viisi jotka teille esittelen:

Ensimmäinen on L. M. Montgomeryn Sininen linna - se on kaikista paras lohtukirjoistani, kirjassa on ikäänkuin parikin tarinaa, ensimmäisessä osassa päähenkilö Valance elää äitinsä ja tätinsä kanssa vanhanpiian ankeaa ja hyvin säännösteltyä elämää. Hän ei saa itse päättää mistään, sillä hänen äitinsä ja tätinsä tietävät kaiken paremmin. Valance käy lääkärissä ja saa kuulla että hänellä on vakava sairaus, eikä hän oletettavasti elä kovin kauaa. Se muutta kaiken. Valance saa siitä rohkeutta sanoa mitä oikeasti haluaa, eikä häntä enää pelota koko suvun paheksunta vaan hän alkaa elää kuin viimeistä päivää. Siitä alkaa kirjan toinen osa joka kuvaa hienosti Kanadan luontoa ja elämää luonnon keskellä, Valance löytää rauhan ja oman tapansa elää ilman ankarien sukulaistensa ahdistavuutta. Mikään ei kuitenkaan kestä ikuisesti...



Toinen lempikirjani on Daniel Keysin Kukkia Algernonille. Todella erikoisesti kirjoitettu kirja, kirja on päähenkilön, Charlien itsensä kirjoittama ja kirjan alussa hänen älykkyysomamääränsä on pieni, eikä hän osaa kunnolla kirjoittaa, kunhan laittaa sanoja peräkkäin. Charlie pääsee erääseen kokeiluun jossa hänen älykkyyttään nostetaan ja Charlie pitää siitä päiväkirjaa,ja siitä koostuu tämä kirja. Sama operaatio on tehty laboratoriohiiri Algernonille ja siitä tulee Charlielle tärkeä kaveri. Kirjassa lisääntyvä älykkyys näkyy kun Charlie oppii kirjoittamaan paremmin, mutta onko älykkyydellä ja onnellisuudella mitään tekemistä keskenään, tuoko älykkyys elämään enemmän sisältöä..?





Kolmanneksi pääsee Sheri S. Tepperin Ruoho. Se on sci-fi-kirja ja todella mukaansatempaava kuvaus elämästä toisella planeetalla, joka on todella erilainen kuin maapallo. Kuitenkin ihmiset ovat halunneet ottaa mukaansa tapoja maasta ja haluavat että elämä olisi mahdollisimman samanlaista kuin se joskus muinoin oli Englannissa. Voiko uuteen maailmaan tuoda vanhan maailman tapoja ja tottumuksia ilman ongelmia ja ottamatta huomioon uuden asuinpaikan eläimistöä ja luontoa.




Neljäntenä satu Mestaritontun seikkailut, Aila Somersalon kynästä. Mestaritonttu lähtee seikkailemaan vahdittuaan satumaan portteja vuosikausia. Hän päätyy noita Sammaleisen saarelle asumaan suurelle kivelle ison kuusen juureen. Mutta kaikki ei olekaan ihan miltä näyttää. Mestartonttu alkaa selvittää mitä kummaa saarella tapahtuu ja siitä seuraa seikkailuja toisensä perään. Kirjassa on kaunis kuvitus ja yksi satu pitää sisällään monta tarinaa jotka tempaavat mukaansa kerta toisensä jälkeen.




Viides kirja on sopivasti Viisi mustaa kanaa, Nevil Shuten kirjoittamana. Ensimmäisen kerran luin kirjan Valittujen palojen lyhennelmänä ja tykkäsin siitä kovasti. Sitten se tuli tv-sarjana, joka oli loistava. Sitten halusinkin etsiä täyspitkän tarinan käsiini. Tässäkin kirjassa on hienoa se, että se sisältää monta eri tarinaa jotka nivoutuvat yhteen hienoksi kaunokirjalliseksi kokonaisuudeksi. Kirjassa seikkaillaan Malaijissa toisen maailmansodan aikaan, Englannissa sodan jälkeen ja Australian takamailla joka on paikka johon ei hieno nainen sovi, joten hieno nainen tekee paikasta itselleen sopivan...Ihana tarina!




Kuten näette, lohtukirjojeni listalle ei päätynyt yhtään maailmankirjallisuuden klassikkoa tai älyllistä tietokirjaa. Mun lohtukirjat on enempi hömppää ja hienoa tarinointia. Eikä siinä mun mielestäni mitään vikaa ole, jos pitäisi valita 100 lempikirjaa niin siihen listaan päätyisi monta älyllisempääkin opusta ja joitain klassikoitakin varmasti. Tähän listaan eivät mahtuneet Tarut, eikä Hobitti, eikä Lokki Joonatan, ei Sinuhe, eikä Vihkimys eikä viesti Oikeiden ihmisten maasta, eikä Läsnäolon voima - jotka kaikki ovat myös mulle hyvin tärkeitä kirjoja.  Näiden kanssa on ihana käpertyä viltin alle sohvalle kun ulkona sataa ja on kalsa. Nämä on ne mitkä mä ottaisin mukaan sinne autiolle saarelle :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti