sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Ihmislääkäreitä ja eläinlääkäreitä

Viitaten viimeisimpään postaukseeni, kävin viime maanantaina työpaikkalääkärilläni, jolla samalla olen käynyt jo varmaan lähemmäs kymmenen vuotta. Hän on nähnyt minua hyvinä ja huonoina kausina ja tietää mitä kaikkea olen käynyt läpi. Hän oli se joka laittoi minut lähetteellä Kellikselle silloin kun sille oli tarvetta.

Hän oli jokseenkin pöyristynyt terveyskeskuslääkärin käytöksestä ja kirjoitti onneksi minulle omaa toimivaa lääkettäni vuoden kuurin, jota voin noutaa kolmen kuukauden välein - eli vuosi ainakin nyt turvattu! Siitä tuli hyvä mieli ja kiittelinkin häntä vuolaasti. Hyvät lekurit on niin harvassa.

Olen kirjoittanut selvitystä saamastani kohtelusta ja olen luetuttanut sen muutamalla ihmisellä, tulevalla viikolla varmaan laitan sen eteenpäin ylilääkärille tai vastaavalle taholle. Järvenpään kaupungin nettisivuilta löytyi oikea kaavake jonka voi tulostaa ja lähettää eteenpäin jos kokee saaneensa palautteen arvoista kohtelua terveydenhuollossa, suosittelen kaikille! 

Perjantaina käytiin sitten Mikyn kanssa eläinlääkärissä. Se jännitti aika tavalla, sillä Mikyn selkä on temppuillut jo ainakin joulukuusta asti. Viimeisimmällä hierojakäynnillä Miky vieläkin murisi aika paljon kun alaselkää hierottiin, niin päätettiin että sitä kannattaa tutkia lisää jotta selviäisi miksi se on niin arka aina vaan, hieronnasta huolimatta. Samalla lääkärikäynnillä poistettiin myös hammaskivet ja tutkittiin onko anaalirauhaset kunnossa, kun se vetelee peppuaan aika paljon lattiaa vasten.

Jätettiin Miky rauhoitettuna lääkäritätin hoiviin ja käytiin itse kahvilla sillä aikaa kun Mikyä tutkittiin. Kun tultiin takaisin se oli toipumassa jokseenkin hoippuvana ja surkean näköisenä - ja melko surkeita oli uutisetkin. Mikyn selkärangasta löytyi nikamien välistä kalkkeutumia. Pari alaselän nikamaväliä oli aika pahasti jo kalkkeutuneet ja muutamassa muussa oli alkavaa kalkkeumaa. Mikyn iäksi on arvioitu vasta puolitoista vuotta, joten tilanne oli aika paha noin nuorelle. Ja pahimmillaan se voi johtaa halvaukseen, ns. mäyräkoirahalvaus joka johtuu juuri noista kalkkeumista, ja on suht yleistä mäyriksillä. Eli Mikyssä on siis todennäköisesti mäyräkoiraa, kuten olin arvellutkin.

Miky toipuu viltin alla lääkärireissusta


Etenemistä on vaikea arvioida ja Mikyn kuvat lähetettiin Vethausiin spesialistille konsultaatiota varten. Odotellaan nyt niitä uutisia. Ja kysyin olisiko jostain esim. osteopatiasta apua tai homeopatiasta ja saatiin vihreää valoa niiden suhteen. Sellaista osteopaattia suositeltiin kuin Kaiperla, yritän varmaan huomenna tavoittaa häntä, löysin sivut netistä. Ja tulevana keskiviikkona saan Helsingissä otettujen labrakokeiden tulokset, Mikyllä oli tulehdusarvot kohollaan, joten toivottavasti niistä selviää mistä on kyse...Jännittää!

Tässä me kaikki toivutaan rankasta päivästä lämpimässä 


Miky on sellainen harvinaislaatuinen pieni rakkauskoira! Se on niin läheisyyskaipuinen ja hellä, aina sylissä tai vieressä ja odottelee eteisessä jos mä olen töissä, häntä heiluu iloisesti aina kun mä olen lähellä ja aamut alkavat ja päivät loppuvat perusteelliseen naamani nuolemiseen. Pusupoika <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti