torstai 23. helmikuuta 2012

Koirustelua

Nyt täytyy kyllä sanoa että on jäänyt tanssiminen vähemmälle kun on tullut tuo pikkuinen koiru taloon! Viime viikolla oli yhdet tanssitreenit, jotka olivatkin hyvät, lämmiteltiin kunnolla ja tanssittiin ja käytiin vielä läpi esityskoreografiaa. Oli hyvä fiilis ja tanssi teki hyvää flunssatauon jälkeen. Tanssin jälkeen menin vielä Yin joogatunnille lämmitettyyn saliin, puolitoista tuntia ihanaa lämmintä venyttelyä, olo oli aivan autuaallinen sen jälkeen :)

Seuraavana päivänä koiru sitten tuli taloon. Haimme sen lentokentältä pe-la välisenä yönä. Ystäväni oli kuskina ja odotteli meidän kanssamme pikkuisen saapumista - kyllä jännitti! Sieltä se sitten tuli saattajan kanssa kuljetuslaatikossa toisen koiran kanssa.

Heti se nuoli sormia ja otti herkkuja kun niitä annettiin ristikon läpi. Ja sitten se annettiin mun syliin, tärisi pieni ressukka mutta oli siinä kiltisti ja tuoksui hyvältä. Se oli juuri pesty ennen matkaa.


Kotimatka meni hyvin mun sylissä ja pihaan tultua käveltiin pieni lenkki ennenkuin tultiin sisälle. Vähän se aristeli kaikkea eikä uskaltanut tulla olkkariin pariin päivään ollenkaan. Mutta söi kuitenkin vähäsen ja joi vettä ja tuli sängyn viereen tyynylleen nukkumaan kun käytiin petiin.

Seuraavana aamuna reippaana käveltiin kilsan lenkki eikä ollut mullekaan yhtään vaikeaa nousta sängystä, pikemminkin mukavaa. Ja näytti koirukin nauttivan.

Ekat päivät opeteltiin olemaan yhdessä ja sunnuntaina koiru uskalsi jo tulla sohvallekin meidän kanssa ja me vihdoin keksittiin sille nimi, Pixie! Meillä kävi ekat vieraat, siskopuoli ja sen pieni koira Elli - hyvin tuli koirat juttuun keskenään ja tuli hyvin toimeen vieraan ihmisenkin kanssa. Oli mukava vierailu.

Maanantaista keskiviikkoon olinkin töissä ja onneksi mun miehu oli Pixien kanssa kotona kun huomattiin että se kärsii eroahdistuksesta. Heti sitten viikonloppuna aloin rampata pihalla ja kilistellä avaimia että se tottuisi, ja ihan kivasti menikin työpäivät, ilman mitään suurempia draamoja. Pixie tykkäsi olla kotona miehun kanssa. Ja oli kiva tulla kotiin kun kaksi kullanmurua odottivat :)

Pixie on sisäsiisti, ja kävelee nätisti hihnassa. Haukkuu vähän ja vinkuu kuin pieni pääskynen kun on hädissään, joka päivä vähemmän sitäkin. Vähän on lyhennetty lenkkejä kun tajuttiin että neljä kertaa kilsan lenkki voi olla vähän liikaa pikkuiselle jota ei ole lenkitetty ennen ollenkaan. Antaa sen vahvistua ensin vähäsen. Ruoka on maistunut vaihtelevasti, mutta ihan kivasti on ruokaa mennyt ja maha on ollut kunnossa. Eli ei mitään valittamista missään, tosi onnekas olo.

Ollaan molemmat aivan ihmeissämme miten ihana toinen voi olla, niin suloinen ja hellä ja sielukas. Vähän tässä jännittää että jatkuuko tämä onni vai muuttuuko luonne kun Pixie kotiutuu ja tottuu tähän elämään, mutta turhahan sitä on etukäteen murehtia. Nautimme tästä tässä ja nyt!

Mies lähti tänään käymään yön yli kotonaan, katsotaan nyt miten sujuu meiltä kahdelta elo täällä keskenämme, toistaiseksi on rauhaisaa ja mukavaa, Pixie nukkuu ja mä naputtelen täällä koneella. Tänään voisi jotain pientä kotitreeniä pitää itselle ettei tanssi ihan jää pikku tassujen jalkoihin :)


2 kommenttia:

  1. Hei ihanat !
    Sen verran halajan kommentoida, että jonkun verran kun on tehnyt pikkueläinten pelastushommia ugna, niin kyllä se rakkaus on hieman kovempien koettelemusten jälkeen yleensä jotenkin vielä taianomaisempaa. Kun esimerkiksi kaltoinkohdellun fretin vei kylpyyn ja hoisi märkivät haavat niin se istui aina kiltisti mun hartioilla rastojen joukossa kun ajeltiin polkupyörällä :D Teidän Pixie näyttää kiltiltä ja nöyrältä pieneltä koiralta ja olisi vaikea uskoa että saisitte aikaan jotain suurempia ongelmia. Ihanuuksia päiviinne onnelliset <3 :) - Mira

    VastaaPoista
  2. Ihana lukea teidän ensimmäisistä päivistä. Onnea jatkoonkin - ja ihana että Pixie on saanut niin hyvän ja rakastavan kodin! Halit ja rapsut :)! -Krisse

    VastaaPoista