maanantai 12. joulukuuta 2011

Muisteloita

Näinä päivinä on mielessä enemmän tuota tasapainopuolta kuin tanssia. Mielessä pyörii viime vuosi tähän aikaan, silloin tapahtui aika totaalinen henkinen romahdus ja heti joulun jälkeen päädyin Kellokosken psykiatriseen sairaalaan, vain viikoksi, mutta se oli ensimmäinen kerta kun asiat menivät siihen malliin. Olen tosi tyytyväinen siihen, että ylipäänsä sain apua akuuttiin hätään ja pääsin sinne hoitoon, se merkitsi paljon siinä tilassa. Olin kovin ahdistunut, masentunut, itkuinen, ruoka ei pysynyt sisällä eikä ruokahalua ollut ollenkaan, sydän tykytti tuhatta ja sataa oli kauhea hätä kaikesta taivaan ja maan välillä, kaikki pelotti. Laihduin nopeasti monta kiloa. Eikä lopulta ollut enää fyysisiäkään voimia, henkisista puhumattakaan.

Olen aina vähän pelännyt että mitä jos joskus hajoan oikeasti tai tulen hulluksi ja joudun laitokseen. Nyt sitä ei tarvitse enää pelätä. Jos oikeasti voi todella huonosti ja on valtaisan ahdistunut, silloin mikä tahansa apu on tervetullutta ja sairaalajakso ainakin itselleni teki hyvää ja oli turvallista antaa elämänsä joidenkin osaavien ihmisten käsiin. Siellä sai levätä ja olla ajattelmatta mitään, ruoka oli valmiina ja henkilökunta kuunteli ja piti huolta. Ainoa huono puoli oli, että sain ahdistukseeni ja masennukseeni uutta lääkettä joka ei sitten sopinutkaan minulle, vaan olin kuukauden verran kireä kuin viulunkieli ja heräsin joka aamu kuuden maissa neulomaan ja kirjoittamaan hulluna kun en kyennyt hetkeäkään olemaan paikallani. Eikä ahdistus siltikään helpottanut.

Onneksi sain lääkärini kuuntelemaan oloani ja lääke lopetettiin ja siitä vieroittauduttuani sain uuden lääkityksen jota nytkin vielä syön ja se näyttää toimivan. Aamulla yhtä lääkettä ja illalla toista. Ja nukahtamiseen vielä yhtä. Mutta astmalääkkeet olen jättänyt pois tässä syksyn aikana, se on tosi jees! Olin neljä kuukautta vuoden alusta sairaslomalla mutta sen jälkeen kun olin saanut itseni jaloilleni, olen täällä myös pysynyt. Muutamia pieniä ahdistuksen hippuja on käväissyt välillä mielessä, mutta ei mitään suurempaa. Silti jännittää tämä pimeys ja vuodenaika ja lähestyvä joulu - mitäs jos kuitenkin käy kuten viime vuonna? Tiedän nyt että siitäkin voi selvitä, mutta se oli kovin raskasta, sekä itselleni mutta myös läheisilleni ja tietty myös työpaikalle. Eihän tuollaisille asioille mitään voi, mutta silti toivon sormet ristissä että tämä joulu menisi kauniissa ja hiljaisissa joulutunnelmissa!

Kaunista joulunodotusta kaikille! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti