tiistai 21. elokuuta 2018

Haaveet ja toiveet / Hopes and dreams


Haaveet, kaikki turhat haaveet... kuten Riki Sorsa lauloi. Onko haaveet turhia? Tarvitseeko ihminen haaveita?

Tosi monessa paikassa kuten naistenlehdissä ja nettijutuissa puhutaan haaveista ja tulevaisuuden suunnitelmista ja tavoitteista. Mitä jos sulla ei ole sellaisia? Elämä on vain päivästä toiseen selviämistä ja toivomista että selviää ja jaksaa. ei uskalla eikä halua miettiä liian pitkälle. Ja onko se tarpeenkaan.

Mulla ei ole ollut mitään haaveita pitkiin aikoihin. Tai ainakaan en ole sellaisia itselläni havainnut. Enimmäkseen tulevaa en halua liikaa miettiä, kaikki voimat menevät nykyisyyteen ja siihen miten jaksaa ja saa voimansa jaettua sopivasti lähipäivien ajalle. Ja tuollaiset haave- ja tavoitejutut on tuntuneet että pätevät joidenkin ihan erilaisten ihmisten maailmaan. Ja toisekseen, viimeiset vuodet ainoa haave on ollut sellainen asunto jossa voi nukkua ja olla rauhassa ja joka on muutenkin sopiva. Nythän se on järjestynyt ja siitä olen tosi onnellinen!

Jotenkin kuitenkin tänä vuonna olen havahtunut siihen että mulla taitaakin olla jotain pieniä haaveita. Koska niistä on jo kolme toteutunut, ja kohta toteutuu neljäs - niistä suurin! Jota olen haaveillut jo viitisen vuotta. Mun haaveet on olleet pieniä ja vaatimattomia, mutta olen nauttinut siitä tunteesta kun olen saanut niitä toteutumaan ja todennut ettei kyse ole siitä että pitäisi haaveilla jostain suuresta ja mahtavasta, vaan pieni ja arkinenkin riittää. Toteutuminen tuo kuitenkin hymyn huulille ja kivan ja onnistuneen olon.

Mun eka haave tänä vuonna oli se, että kokeilin nukkumista ulkona parvekkeella pakkasella. Olen lukenut että se voi auttaa päänsärkyihin ja migreeneihin ja mä tykkään tunteesta että kasvoilla on viileää ja kroppa saa olla lämpimässä. Mun puolisolla on talvimakuupussi ja eräs yö sitten asetettiin partsin lattialle pari kerrosta makuualustoja ja mä menin nukkumana siihen ihanan paksuun talvimakuupusiin. Oli jännää ja kivaa. Pakkasta oli n -7 eli sopivasti. Uni ei kuitenkaan meinannut tulla, mutta oli kiva makoilla siellä viileässä. Yhden maissa yöllä puoliso tuli kysymään josko kuitenkin tulisin sisälle nukkumaan, sillä Miky oli ollut ihan levoton ja ihmeissään miksi mä olen oven takana pääsemättömissä. Mikyä oli stressannut niin paljon ettei kukaan ollut saanut nukuttua. En halunnut kiusia Mikyä enempää ja tulin sitten sisään nukkumaan. Eli en ihan nukkunut yötä ulkona, mutta sain maattua siellä makuupussissa useamman tunnin, eli lasken haaveen toteutuneeksi. Miky oli niin iloinen että tulin sänkyyn ja koko lauma oli kasassa.

Luin partsilla fikkarin valossa / reading on the balcony in the light of a flash light
Toinen haave oli sellainen jota olin miettinut tosi pitkään, monta vuotta. Mutta sain tehtyä sen vasta nyt kun päätin että NYT! Eli kävin maaliskuussa ottamassa lävistyksen keskelle alahuulta. Musta se on kiva ja tykkään kovasti. Laittaminen vähän koski, mutta vain pienen hetken. Loppupäivän lävistystä vähän kuumotti ja kihelmöi ja syöminen piti tehdä varovasti pari päivää, mutta parani ihan kiitettävästi. Eli olen iloinen että se tuli tehtyä!

Kolmas haave oli se että tapasin lempikirjailijani Marian Keyesin livenä Helsingissä toukokuussa! Olen ollut fani jo 90-luvulta kirjasta Watermelon asti. Se oli Marianin eka kirja ja olen innolla odottanut aina uutta luettavaa. Luen niitä mieluiten englanniksi, sillä hän on mestari käyttämään kieltä ja leikittelemään sillä. Osa siitä katoaa kun niitä käännetään. Seuraan myös Mariania twitterissä ja katson hänen viikoittaisia vlogejaan youtubessa. Hän on niin hauska ja ihailtavan rehellinen mielenterveysongelmistaan. Puolisonikin tykkää katsella hänen vloggauksiaan. Kun kuulin vlogissa ja twitterissä että hän on tulossa Suomeen otin selvää koska ja missä. Tapahtumaa ei juuri mainostettu missään, sillä hän vieraili Mikonkadun Marimekkoliikkeessä, eikä sinne mahtunut kuin pieni määrä ihmisiä. Mutta onneksi me oltiin siellä. Marian puhui uudesta kirjastaan haastattelussa ja sitten häneltä sai nimmareita jos halusi! Ja koska olin jutellut Marian kanssa twitterissä niin hän tunnisti minut ja nousi halaamaan (ei halannut muita nimmarihakijoita!!) ja vaihdettiin muutama sana. Annoin hänelle piirtämäni kortin ja rakkauskirjeen. Mutta valitettavasti ujouteni esti etten jäänyt juttelemaan, vaikka olisin voinut! Pahus! Hän kyllä myöhemmin kiitti kortista! Kuinka upeaa, maailmankuulu kirjailija luki mun vaatimattoman kortin ja kirjeen ja kiittikin niistä <3 Tuon ajatteleminen tulee onnellistamaan mua vielä pitkään!!

Marian ja minä / Marian and I <3 
Pienempiä haaveita on ollut kesäteatterissa käynti, se oli eka kerta! Ja se että sain viimein itselleni oman lääkärin joka uskoo että ME/CFS on fyysinen sairaus! Ja muutama yksityinen haave. Ja se suurin haave:

Mä lähden tämän viikon sunnuntaina Lappiin viikoksi ihan yksin. Invalidiliiton tuetulle lomalle Ylläshotelliin täysihoidolla! Niin ihanaa! Meinaan ottaa mukaan kassillisen kirjoja ja olla rauhassa ja lukea ja olla puhumatta kenellekään ja kuuntelematta ketään. Rauhaa! Hiljaisuutta! Luontoa! Taivasta! Kirjoja! Ruokaa! Ei kotitöitä! Lepoa! Aaahhhh!! Niin odotettua ja ja ihanaa. Kerron sitten myöhemmin miten meni ja millaista oli.

Eli sellaisia haaveita ja toteutumisia! Mistä sä haaveilet? Ja mikä haave on viimeksi toteutunut?

Dreams, do we need them? Do we have them? Magazines and such talk lots about dreams and goals and things to want in the future. But what if you don't have dreams? If you only try to live from day to day and just manage. And are afraid to think too much ahead.

I thought I don't have any dreams. I haven't had any time to dream or think about dreams. For years my only dream was to find a quiet place to live. Now we have that and I noticed I might have a few small dreams after all. And 3 of them have already come true, and the fourth, the big one, is soon coming true! So exciting!

My first dream was to sleep outside in winter time. I did that in March, it was -7 degrees Celcius and I love when it's cold on my face, but the rest of my body is nice and warm. My partner has a winter sleeping bad, and with that I went to the balcony and tried to sleep. It took a while, but I enjoyed staying there listening to the sounds of snowy world. But around 1 am my partner came and asked if I could come and sleep inside after all. Little Miky was stressed and restless and couldn't understand why I was behind the door and he couldn't come to me. I didn't want to stress him any more, so I came in and slept in our bed. Miky was very happy to have the whole pack together so he could start sleeping too. I consider my dream completed even if it didn't happen completely.

My second dream was to have a piercing on my lower lip. I did it finally in March after many years of thinking about it. I'm glad I did it. It hurt just a bit when it was made, and it took a couple of days to be able to eat properly but it healed nicely. And I like how it looks.

Alahuulilävistys / Piercing on my lower lip 
The third dream was to meet face to face with my favourite author Marian Keyes! I'm such a fan - been ever since her first novel Watermelon. I've always read her books in English, I just love how creative and fun is her use of language. It's hard to translate. I follow her on twitters and you tube, I just love her vlogs and my partner watches those as well. She told she's coming to Finland and I found out when and where. It wasn't advertised because it was a very small event and only a handfull of people were able to fit there, in the Marimekko store in the middle of Helsinki. She was interviewed and then there was a chance to have her autograph and of course I went. She regognized me from the twitters and hugged me (she didn't hug the others!!) and I gave her a card I drew and a love letter. She later on thanked me for those, how cool is that! I was too shy to talk with her, there was a chance to do that, and I'm kicking myself for being too shy!! But I'm so happy I met her and talked a bit and had a chance to tell her how much I appreciate her work and how lovely she is! That meeting is gonna make me happy for a long long time still!

Also some smaller dreams have come true this year, like visiting a summer theatre, getting a doctor who understands that ME/CFS is a physical illness and other more private dreams. And the big one is gonna happen soon!

I'm going for a holiday by myself next Sunday in Lapland! That's the north of Finland with all different landscape and quietness. I'm gonna stay in a hotel for a week and have all the meals ready made and just relax! I'm gonna pack a lot of books and not talk to anyone! Just breathe! Relax! Read! Enjoy! Take it easy! Eat! Sleep! Be quiet! Aahhhh. So looking forward to it!

Later on I will tell you all about my little holiday in Lapland.

So, that's my dreams and hopes. How about you, what do you dream of? And what's the last dream that has come true for you?


lauantai 18. elokuuta 2018

Blogiystäväkirjahaaste

Blogiystäväkirja

Jee, haaste! Minut haastoi tähän blogiystäväkirjahaasteeseen Chido Hupenyi blogista, kiitos! Näitä ei ole ollut aikoihin. 
Bloggaajan nimi: Peppermint
Blogin nimi: vielä toistaiseksi se on Tasapainoilua ja tassunjälkiä, mutta meinaan muuttaa sen joskus hamassa tulevaisuudessa joksikin muuksi. 
Ikä/ Blogin ikä: Mun ikä on 47 ja blogin ikä 7 (Jo!) 
Aikaisemmat blogit: Tämä on ensimmäiseni, ekana sen nimi oli Tasapainoilua ja tanssiaskelia mutta muuttui kun piti lopettaa tanssiminen. Muita blogeja on Sairaankaunis yhteisössä blogi Sumupuu, jota en ole kirjoitellut kun se yhteisö on vähän kuivunut, ikävä kyllä! Myös nuortenkirja-aineinen blogi Sivupolku on mun pitämä ja lisäksi kirjoittelen meidän kirjaston blogiin Kirjaston kulmilla
Miksi aloitit bloggaamisen? Tykkään kirjoittaa. Sillä tavoin voin kertoa ihmisille asioita, se saattaa myös kirkastaa omaa mieltä. Aluksi oli tarkoitus kertoa keski-ikäisen sairaan ihmisen tanssiharrastuksesta ja tasapainoilusta bipolaarihäiriön kanssa, mutta se on muuttanut muotoaan ja tulee vielä muuttamaankin. 
Mistä aiheesta postaat mielelläsi? Tykkään kertoa arjesta elämää rajoittavan sairauden kanssa, sen haasteista ja asioista jotka tuottavat iloa siitä huolimatta. 
Mistä aiheesta et postaa mielelläsi? Jaa, tekisi mieli ruotia yhteiskunnan ongelmia, mutta en halua olla liian ongelmakeskeinen ja tuntuu ettei aivokapasiteetti riitä sellaisen älykkään tekstin laatimiseen. 
Kuinka kriittinen olet omaa blogiasi kohtaan?  Aika kriittinen. Sen takia postaan vähemmän kuin haluaisin. Ja välillä se stoppaa kokonaan, itsekritiikin ja väheksymisen takia. 
Mitä tapahtuu blogisi kulissien takana? Elämää. Kaikenlaisia vaikeuksia ja juttuja joista en halua puhua. Myöskin parisuhteeni pidän omana tietonani enimmäkseen.  
Blogin kautta olen saavuttanut: Uusia ystäviä! 
Blogisalaisuutesi: Ei ole salaisuuksia. 
Suosikkisovellukseni: Instagram varmaan nykyisin, se vaihtelee. 
Lempibloggaajasi: Niitä on monia! Mainitsen Henkireikiä ja mun haastajan blogin ja Filosofian puutarhassa. Tykkään myös tosi paljon Tää on vielä kesken blogista, mutta se on tauolla. 
Mikä erottaa blogisi muista blogeista? Haha, En tiedä, ehkä se että kirjoitan matalalla kynnyksellä, puhekielellä, tavallisista jutuista ja se ettei mulla ole tiukkaa aihepiiriä. 
Paras blogimuistoni: Varmaan kun jotain tekstiä on haluttu jakaa eteenpäin. 
Kenet haastan mukaan? Haastan ihanan Maijan

lauantai 11. elokuuta 2018

Kirjekaverit - mikä ihana harrastus / Penpals - what a lovely hobby!

Hei! Haluaisin kertoa ja kirjoittaa siitä mitä ihminen voi tehdä ja harrastaa jos hänellä on sellainen sairaus että esim liikuntaa ei voi harrastaa ja tulee oleiltua kotona paljon. On ihmisiä jotka eivät osaa olla tekemättä mitään ja käyvät kotona vain nukkumassa, heillä seinät kaatuvat päälle jos kotona pitää olla vaikka flunssan takia pidempään kuin pari päivää. Mä olen ihan toisenlainen, viihdyn kotona viikkokausia putkeen eikä ole vaikeuksia keksiä tekemistä vaikka vain sohvalla ollen. Mä en osaa pitkästyä ollenkaan. Pikeminkin on liikaa jonossa tehtäviä kivoja asioita, vaikka olen vain kotona enimmäkseen.

Nyt on ollut hieman viileämpää ilmaa. Hauskaa kuinka ihokin iloitsee tuosta viileästä tunteesta jonka pieni tuulenvire saa aikaan. Tuntuu että on helpompi hengittääkin, vaikka mulle tuo hellekausi ei ollutkaan pahin mahdollinen. Mä tulen ihan hyvin toimeen helteen ja lämmön kanssa, joskin tuntui että nuo viime viikot oli sellaisia että aivot sulivat ja oli vaikea tehdä mitään ylimääräistä kun ei vaan jaksanut kuumuuden takia.

Nyt kuitenkin saa tartuttua rästihommiin kun tuntuu ajatuskin kulkee paremmin. Kirjekaveritkin ovat joutuneet odottelemaan kirjeitään kun on pari niitä ollut kirjoitettavana.

Hankin tässä vuoden aikana itselleni 12 kirjekaveria! Muutama Suomesta ja loput ulkomailta, Japanista, Zimbabwesta, Yhdysvalloista, Saksasta, Islannista ja Alankomaista. Ihan mahtava harrastus. On niin henkilökohtaista saada kirje joka on kirjoitettu käsin ja nähty vaivaa sen kirjoittamisessa. Se on niin paljon mukavampaa hypistellä ja lukea kuin sähköisiä viestejä (joskin nekin ovat tietty mukavia!).

Ihana kirje ja tarroja japanilaiselta kirjekaverilta / A lovely letter and stickers from my japanese pen pal
Kirjekavereiden kanssa ollaan myös vaihdettu jotain pieniä lisälahjoja, tarroja, washeja, kortteja ja muuta pientä mikä kulkee kuoressa, sekin ilahduttaa ja mä voin käyttää niitä bujossani. (Jota yhä jaksan ylläpitää, jatkunut jo puolitoista vuotta!). Mäkin lähetän heille jotain pientä, muumitarroja tai muuta suomalaista tai jotain bujo/plannerikoristelujuttua mitä löytyy ylimääräisenä ja kortteja kotikaupungista.

Hauskinta on että näistä ventovieraista tyypeistä on muutamasta tullut yllättävän läheisiä, tuntuu että löytyy samankaltaisuutta ja paljon yhtäläisyyksiä. Ei meissä ole kovin paljoa eroa vaikka elämme eri puolilla maapalloa. Olisi kiva saada vielä muutama kirjekaveri vaikka Etelä-Amerikasta ja Australiasta. Sitten olisi vissiin joka mantere paitsi Etelänapamanner katettuna.

Kirjekaverit on siitä ihana harrastus että satunnainen postimerkki ei vie konkurssiin, sain ystäviltä heille ylimääräisiä kirjepapereita ja sitä voi tehdä sohvalla. Ja samalla olla yhteyksissä ihmisiin ja maailmaan ja olla jollain lailla sosiaalinenkin. Kirjettä voi kirjoittaa vähän kerrallaan jos ei jaksa paljoa kerrallaan. Ja kirje joka tulee postiluukusta! Mikä ilo!

Sain lahjoituksena kirjepapereita / Got letterpapers from my friends 
Voi odottaa päivässä oikeaa hetkeä ottaa kirjeveitsi käteen ja avata kirje. Kurkata sinne sisälle ja ooh! Siellä on jotain ylimääräistä. Varovasti otetaan sisältö ulos ja ihastellaan ihania tarroja mitä tällä kertaa kirjeystävä laittoi mukaan. Sitten taitellaan kirje auki ja sukelletaan kirjeystävän sanoihin ja maailmaan! Niin hienoa. Lämmin suositus tälle harrastukselle.

I'd like to write about stuff I do at home. I know there are people who get bored easily and can't stand if they have to stay home for more than a few days at a time, the walls will close around them. I'm not like that at all! I never get bored and I'm easily entertained. I can stay home for weeks on end and will have lots to do all the time. 

We had a heatwave here for 3 weeks, it was about +30 the whole time! Now it's second day a bit cooler and already I feel like I can take on some stuff I haven't had the energy to do during the heatwave. Like my penpals! I'm a few letters behind and now I can start writing again. 

Lähteviä kirjeitä / Outgoing mail
During the last year, I've got myself 12 pen pals around the world. Few from Finland and from Japan, Zimbabwe, Germany, Netherlands, Island and a couple from the United States. It feels so intimate to read something another person has taken time and written and much nicer to touch than an e-mail (which are nice to receive also!). 

With some pen pals we also exchange small gifts like stickers and washi tape and cards, and those I can use in my bujo (it's still going strong after 1,5 years!). I'll send something small for them also, some Moomin stickers and post cards from my home town and other small things. 

The best part is that some of my pen pals have become quite close and feels like we have lots of things in common. It's nice to notice how similar we are no matter where we live. I'd like to have a few more pen pals like from South-America and Australia, then I'd have all the continents covered, except the Antarctica. 

Snail mailing is the best hobby, the cost of a stamp is not too much, my friends donated their old stationary to me that they didn't need anymore and you can do the writing sitting on a sofa. And you can do it little by little if you don't have the energy to do it all at once. That way you can be in contact with people and the world and be social. And when you receive a letter! What a joy!

Then you can wait for the right moment to get your letter opener and open the envelope. Peek in carefully to see what's in there - ooh, there's something extra! You take it our carefully and admire the stickers you got this time -so lovely! Then you fold the letter open and dive into the world of another person and enjoy their handwriting and stories. So cool and wonderful. I highly recommend this hobby to everyone! 

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Kesähommia / Summery stuff

Helteinen Hei!

Hellekausi alkoi, mitenkäs muutenkaan kun mun työt alkoivat! Tämä alkaa olla jo aika naurattavaa, aina kun mä olen töissä on lämmintä ja helteistä ja kun olen vapaalla tai lomalla niin ei niinkään! Noh, sen verta ei pidä paikkaansa, että ensi viikolla helteiden pitäisi jatkua vaikka mun työviikko loppuukin. Saas nähdä kuinka käy. Mutta te ketkä rakastatte helteitä niin kiitokset tänne päin, kiitos!

Sen verran vielä palaan mun lomaani, että en viime postauksessa kertonut mitä kaikkea muuta lomallani tein, lepäämisen lisäksi. En siis ihan pelkästään maannut sohvalla. Vaikka enimmäkseen niin olikin. Kuten kerroinkin, niin vietin aikaa perheenjäsenten ja ystävien kanssa enemmän kuin useina edellisinä kesinä. Se on ihanaa! On tullut myös pyörällä liikuttua enemmän kuin muutamiin vuosiin. Se on myös mahtavaa. Jostain syystä pyöräily sopii mun keholle, se vie vähemmän energiaa kuin kävely, vaikka joillain ME/CFS potilailla se on toisin päin.

Kesän aikana olen jo kokenut joitain juttuja joita en ole ennen tehnyt! On aina hienoa kokeilla jotain uutta. Tähän mennessä ekoja kertoja on olleet Järvenpään kesäteatterissa käynti. Käytiin puoliskon kanssa katsomassa aivan loistava näytelmä Maaninkavaara. Perustuu Miika Nousiaisen samannimiseen romaaniin josta pidin paljon. Teatteriversio oli tosi hauska, monta kertaa pyrskähdin nauruun. Oli myös mahtavia ideoita toteutuksessa ja näyttelijäsuoritukset oli hyviä.

Kesäteatterin lava / The summer theatre stage 
Kävin myös Tampereella Suomen CFS-yhdistyksen sponssaamassa virkistyspäivässä Pyhäjärvellä. Seilattiin saunalautalla kauniiseen paikkaan ja siellä saunottiin, pulahdettiin järveen, lilluttiin poreammeessa ja grillattiin ruokaa hyvässä seurassa. Tuli heitettyä talviturkki, vaikka vesi oli silloin tosi kylmää (mun mielestäni). Risteily kesti nelisen tuntia ja tuntui liian lyhyeltä, sillä meillä oli niin kivaa. Loistavat puukiuaslöylyt ja hieno pilvipoutainen ilma joka ei ollut liian kylmä eikä kuuma. Ja niin kiva viettää aikaa ihmisten kanssa jotka kokevat samoja asioita ja ymmärtävät puolesta sanastakin. Ja kun voimat loppuvat, voi vetäytyä sisätiloihin sohvalle loikomaan kunnes taas jaksaa jutella. Eikä kukaan katso kieroon kun niin tekee. Kiitos järjestäjälle ja verrattomille vertaisille!

Saunalautalla / On the sauna ferry 
Näiden lisäksi kävin kirppareilla, ihana kun äiti muutti takaisin saman kaupunkiin niin on tullut nähtyä useammin kuin ennen ja tehtyä pieniä kivoja kirppis-, kahvittelu- ja lounasretkiä. Kesäkuun alussa mun kaveri Norjasta kävi yökylässä! On ollut sukulaistyttöjen valmistujaisia ja synttäreitä ja serkun järjestämät pihajuhlat joissa oli ihana tavata serkkuja ja kavereita. Mulla oli sinä päivänä paha ahdistus päällä ja meinasin jättää menemättä, mutta hyvä kun menin. Siellä olo tasaantui ja tuntui hyvältä nähdä rakkaita.

Vaikka tuntuu että loma meni toipuessa, niin kun katson mun bujoa johon olen merkannut kaikki jutut, niin kyllä vaan se näyttää aika täyteläiseltä! Olen siitä onnellinen. Ja kulunut lause (ja biisi mitä inhoan), vielä on kesää jäljellä! :D

In English: 


saunalautta / the sauna ferry
Hot Hello! It's very hot now, of course, since I started working again. It's almost laughable how it goes. Every time I'm off work, it's not so very warm or sunny and when I'm working, it's so hot and sunny and summery. Every time! Except now they're promising that this hot season will continue even after my work week. Well, we'll see!


More about my holiday. It wasn't all recuperating and resting, mostly it was, but not completely. Like I told, I spent more time with family and friends than I have done in years. Which is lovely! And I've ridden my bike more than previous years. For some reason riding a bike suits me better than walking, with many ME/CFS patiens it's the other way around. 

I had a couple of first times this summer. My first time going to a summer theater here in my home town. Finland is full of summer theaters, they're normally out doors and every tiny little village and bigger town have their own. Our local theater had a play about being really really sports orientated and what happens when a father is a runner coach and the coachable son disappears and the daughter takes his place to make the father happy. It was hilarious and made me laugh several times. It had lots of very Finnish problems and things in it. 

The other first time was going to Tampere to sail the lake Pyhä with a sauna ferry. It's like a flat boat with indoors area, where you steer the boat, there's a living room, dressing room, sauna and shower and on the roof top there's a Jacuzzi and a big table and a bbq. We had a great time! It took about 4 hours and it felt like it wasn't long enough! It was a peer support meeting with people with ME/CFS and it was so good to talk with ppl who know what you're going thru and understand when you have to go and lie down for a while. I so want to do that again sometimes. 

Also I met with my mom lots of time, she's moved back here and we see more often now. We went to secondhand stores and had coffee and lunches. I love her being here close again! In early June I had a friend stay over night, she came from Norway. Then we've had birthdays and graduation parties of nieces. And a garden party where I met relatives and friends, that day I had bad anxiety but I'm happy I went because it did a world of good to me! 

Even if it feels like I just rested and did nothing during my whole holiday, looking at my bujo I can see that I did stuff, I wrote down everything and have lots of entries of lovely things. And there's still some summer left :D

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Lomalaisen dilemmoja / The dilemmas of a holiday person

Lomaterkut täältä lomalta!
Viimeisiä viedään, eli nyt on tiistai ja torstaina on eka työvuoro 7 viikon loman jälkeen. Tuntuu tietenkin että on mennyt vain silmänräpäyksessä kaikki nämä viikot. Lomasuunnitelmia ei varsinaisesti ollut, mutta tietenkin ollut haaveissa ja toiveissa että saisin tehtyä ainakin joitain kotiprojekteja joita vielä piisaa viime muuton jäljiltä lukuisia. Tein listankin että mitä kaikkia juttuja haluaisin tehdä ja jotka kaipaavat tekemistä. Lista on melko pitkä - yhden kohdan sain ruksattua siltä pois! No, kai se on parempi kuin ei yhtään.

Ikuinen dilemma mulla on se, että kun on loma, on aikaa. Käyttääkö se aika lepäämiseen ja elpymiseen ja voimien keräämiseen, vai käyttääkö se aika hyödyllisesti. Tekemällä asioita joita ei työviikkojen aika kerkiä eikä kykene eikä eläkeviikoillakaan, koska silloin pitää hoitaa arkiasiat, jokaviikkoiset elämän kuuluvat jutut kuten kaupassakäynnit ja koirien hoitamiseen liittyvät asiat ja siivousjutut. Silloin harvemmin jää voimia ryhtyä isompiin projekteihin, kuten kirppisvaatteiden myymiseen ja kaappien raikkoamiseen ja järjestelyyn.

Lomavarpaat / Holiday feet
Lepääminen toki olisi hyvästä sekä mielelle että kropalle, jaksaisi seuraavan talven paremmin ja lepo on tässä ME/CFS sairaudessa ainoa asia joka auttaa uupumukseen. Eli se olisi järkevää. Mutta kun mieli haluaa viedä asioita eteenpäin ja saada juttuja aikaiseksi! Mieli jo haluaisi että asunto olisi järjestyksessä ja laatikot purettu ja kaapit ojennuksessa. Mieli haluaa aina enemmän kuin mihin keho pystyy, se on tämän sairauden ydin! Vaikka monet luulevat että kyse on siitä ettei huvita. Hah, niin väärässä ovat he! On hetkiä jolloin ei voi valita, on vain pakko levätä ja sitten on niitä hetkiä että voi paremmin ja voi valita. Olenkin tällä lomalla sitten valinnut jaksamisen hetkinä sitä, että tapaan ystäviä ja tuttavia.

Meillä on käynyt nyt tämän kesän ainaka enemmän kyläilijöitä (tykkään siitä sanasta enemmän kuin sanasta vieraita - koska eivät ole vieraita, vaan ystäviä ja rakkaita!) kuin muutamaan edelliseen vuoteen yhteensä. Olen yrittänyt olla piittaamatta siitä että koti on vielä sekaisin, koska jos odottelisin että kaikki on valmista niin meillä ei kävisi kukaan vielä muutamaan vuoteen! Ja uskon että kyläilijöille on tärkeämpää viettää aikaa meidän kanssa kuin päivitellä laatikkko- ja muita kasoja.

Upeita iltaruskoja meidän parvekkeelta / Amazing sunset from our balcony! 

Toinen dilemma on se, että kun saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, niin kannattaako se, vai olisiko parempi raahata itsensä aikaisin ylös vaikka vielä nukuttaisi. Olisko kivempi herätä aikaisin niin, ettei rytmi mene niin sekaisin. Hurjan vaikea asia ratkaista! Olen siis joskus nukkunut myöhään ja joskus taas noussut (minun mielestäni) aikaisin. Ihan vain koska on ikävä palata töihin ja aikaisiin herätyksiin, jos rytmi on mennyt ihan päälaelleen. Kuten on mulla taipumus sen antaa mennä. Luotaisesti menisin nukkumaan joskus yhden-kahden maissa yöllä ja nukkuisin puoleen päivään, mutta olen huomannut voivani paremmin jos menen sänkyyn kympin maissa ja heräilen ysin maissa. Jotenkin se uni on parempaa. Ja myöskin yhteiskunta toimii paremmin yhteen kanssani kun nukkuma-ajat on aikaisemmat. Uni on tärkeää ja tarvitsen sitä paljon toimiakseni edes jotenkuten kunnollisesti.

Miten sinä olet ratkaissut nämä ongelmat lomailussasi, vai oletko niin onnekas ettei sinun tarvitse miettiä tällaisia ongelmia? :)

 Ilta veden äärellä / A summery evening by the lake
In English:
Hello from my summer holidays! The last days of it, now it's Tuesday and on Thursday is my first workday in 7 weeks. And the time has flown past in a blink of an eye! I didn't have any specific holiday plans, but I dreamt that I would do some household projects that have been waiting to be done since the move in August. I made a list of those, and it's quite a long one... I did one thing off that list. Maybe it's better than none!

My dilemmas of the holidays are always that it's hard to decide weather to rest and recuperate or do things around the home that I normally don't have time or energy to do.

Resting is good, my body and mind need it and it's the only way to deal with ME/CFS, the only thing that helps with the fatigue that  comes with it. But my mind wants to do stuff! It wants my home to be ready and things in their places. My mind wants more than my body can deliver. That's the essence of ME/CFS. There are people who think that we just don't want to do stuff, but boy are they wrong! There are times when I can choose whether to rest or do stuff, and this holiday when I could do things I chose to meet my friends and family. 


Sadekin on kivaa ja kaunista / Rain is pretty and nice 
We've had more visitors this summer than we've had in a couple of years together. That's so wonderful! I'm trying to ignore the mess of our home, and think that they all come to see us, and not the piles of stuff we have laying around here. If I waited to have everything ready and clean, we'd have to wait to have anyone come over for years! 

The other dilemma of holidays is the sleeping thing. Should you sleep as long as you like because you can, or should you try to keep your sleeping patterns regular and try to get up earlish? My normal rhythm would be to go to sleep around one or two in the morning and sleep til midday, but I've been trying really hard to go to bed around 10pm and wake around nine. That's way more healthy and I feel better living like that. I need much sleep and it's very important to get enough sleep. 

How have you resolved your holiday issues and dilemmas, or are you one of the lucky ones who doesn't have to battle these things? :) 

maanantai 28. toukokuuta 2018

Kesän korvalla

Mulla alkoi kesäloma - 7 ihanaa viikkoa! Ja mieti - ei muuttamista! Vähänkö ihanaa :D

Meinaan levätä niin maan perusteellisesti. Ei ole yhtään ainoaa suunnitelmaa. Loman alkuun oli kevään viimeinen vertaisryhmän vetäminen ja se oli taas hyvin antoisaa. Ja Suomen CFS-yhdistyksen hallituksen puuhapäivä Helsingissä - joka myös oli hyvin antoisaa ja aikaansaapaa. MEillä on mahtava tiimi ja ihania ihmisiä ajamassa MEidän asiaa eteenpäin. (Jos ihmettelet miksi kirjoitan ME isolla, niin sairauden yksi nimitys on ME eli myalginen enkefalomyeliitti ja se nimi kuvaa paremmin sairautta kuin CFS eli krooninen väsymysoireyhtymä).

Tämän sunnuntain olen levännyt, ensin nukuin kellon ympäri ja vielä parin tunnin tirsat siihen päälle. Haaveissa tietenkin on että kykenisin tekemään joitain rästissä olevia kotihommeleita lomalla, kuten järjestämään ja myymään hurjan pinon kirppikselle matkalla olevaa tavaraa jota on hurja röykkiö huoneen nurkkaa rumentamassa ja muutama muukin projekti vaatisi huomiota. Mutta en ota paineita.

Loppukevät meni kivasti kun olin selvinnyt mahataudista, romahduksesta (fyysinen ja psyykkinen) ja kevätväsymyksestä. Ahdistuneisuus oli viikon verran tosi pahana ekan kerran vuosiin mutta siitäkin selvittiin. Oli jännä huomata miten lämmin ja aurinkoinen kevät paransi oloa ja töissäkin jaksoi ihan eri tavalla. Aamuheräämiset eivät olleet niin hurjan vaikeita ja oli helppo tykätä töissäolosta kun jaksoi vähän paremmin. Töissä tapahtui monenlaisia muutoksia, mutta koin ne lähinnä virkistävinä ja hyvinä juttuina, sellaiset ei mua ahdista. Pikemminkin innostaa! Niistä voi lukea lisää meidän kirjaston blogista.

Tuossa vikalla viikolla ennen lomaa Miky ressu sai taas jokakeväisen mahataudin ja sen takia kolmena yönä rampattiin pihalla noin tunnin välein. Oli hiukka raskasta kun ei saanut nukuttua ja oli vielä työpäivät menossa, mutta onneksi Mikyn olo on jo normalisoitunut ja ollaan saatu nukuttua univelkoja takaisin. Nytkin Miky nukkuu tuossa sohvan selkämyksen ja ikkunan välissä olevalla tyynyllään, joka on sen lempipaikka mun sylin lisäksi <3

Ei kait tässä sen kummempia - kesää ja kärpäsiä!



My summer holiday started - 7 glorious weeks! And think - no moving!! Loving it :D 

I'm gonna rest like there's no tomorrow! I don't have any plans at all! I held my last peer support group meeting before summer break just at the beginning of my holidays and we had an all day meeting of our Finnish ME/CFS association in Helsinki. Both were very rewarding and I enjoyed them. We have an amazing board of our association and wonderful people there. 

Now it's Sunday and I've rested, first I slept around the clock and took a nap for couple of hours. I'm dreaming of doing some home stuff that's been waiting to be done, like organizing and selling some stuff and a couple of other projects as well. But I'm not taking any pressure. 

The rest of the spring went quite nicely after I survived a stomach flu, a crash (both physical and mental) and spring fatigue. I had really bad anxiety for about a week first time in years but it's gone now. It was nice to see how this warm and sunny spring has made me feel better. And even work felt easier. It was easier to wake up in the mornings, and work felt easier. We have a lot of changes happening at work, but I find them all refreshing and exciting. 

The last week before my holidays little Miky had a bad case of upset tummy. For three nights we went outside every hour, so we didn't get much sleep - and I had work during days. But thankfully Miky's doing much better now - this just happens every spring time. And now we've both been sleeping a lot, right now Miky is sleeping in his favourite spot by the window. 

So, that's all for now, summer and flies awaits.


sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Jatkoa edelliseen / Continuing the last post

Jatkoa edelliseen, eli miksi olen ollut uupuneempi ja voinut huonommin kuin aikoihin. Tajusin toisenkin seikan mikä varmaan siihen vaikuttaa, sen lisäksi että on ollut stressiä ja rasitusta enemmän kuin olisi ollut suotavaa viimeisen neljän vuoden aikana.

Nimittäin, viimeiset neljä kesälomaa - jonka siis pitäisi olla aikaa rentoilulle ja palautumiselle, niin sellaisia ei juurikaan ole tapahtunut.

Eka kesäloma tuon ensimmäisen keskustaan muuton jälkeen meni siinä kun Mikyn peräpää halvaantui. 6 viikkoa häkkilepoa jolloin sitä ei jätetty yksin ja piti noin tunnin välein huolehtia että se sai vettä ja piti viedä kylppäriin pissille siten että tyhjensin sen rakon ja suolenkin pari kertaa päivässä. Ja nukuin lattialla sen häkin vieressä. Siinähän se kuusiviikkoinen meni silloin. Oli vielä tosi hellejakso ja me oltiin pimennetyssä olkkarissa koko lauma ja katsottiin telkkaria. Yritettiin pitää asunto viileänä ettei Mikyllä olisi ollut tukalaa siellä häkissä.

Toinen loma olikin sitten ihan vain loma, oli voimia käydä Suomenlinnassa ja uimarannalla ja tehdä lomajuttuja - ihanaa!

Kolmas loma meni muuttamiseen, pakkailua, organisointia, juoksemista, järkkäämistä ja siivoamista. Samon neljäs loma, samoissa merkeissä.

Eli ei ole tullut paljoa rentoiltua ja palauduttua liian pitkään aikaan. Huoh. Sovitaanko että tulevana kesänä mun loma on lomailua, että saan olla ja palautua ja rentoutua ja olla ja lukea ja makoilla ja syödä mansikoita ja nauttia sinisestä taivaasta ja auringon lämmöstä ja ruohon tuoksusta. :)

Tarvitsen lisää valoa / I need more light

Continuing the previous post. I just realized another thing that probably is making me more exhausted and feeling worse, the fact that there's been too much stress and exertion going on these last years. 

My last four summer holidays - the time to unwind and relax and recuperate, those haven't happened. 

The first holiday in these four years after we moved to the center, Miky's hind legs paralyzes. He had to be caged for 6 weeks and I had to make sure he ate and drank and I had to empty his bladder and bowel in the bathroom and we couldn't leave him alone in the cage at all. I slept on the floor next to his cage those weeks. It was a really hot summer then, we had the living room darkened to keep it cool and we just watched tv the whole time. 

Second holiday was a normal one, I visited a fortress Island Suomenlinna in Helsinki, went to the beach and such, so it was lovely!

The third and fourth holidays were spent packing, rushing around, organizing things and cleaning. So no rest. 

So, I haven't been relaxing much or recuperating for a longest time. So, let's make a deal here, the coming summer I will have a proper holiday, I can just be, relax, read, lie around, eat strawberries, enjoy the blue skies and warmth of the sun and the smell of grass. :) 

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Ei ihme! / This explains it!

Pari päivää sitten Facebookki muistutti että neljä vuotta sitten allekirjoitimme vuokrasopimuksen. Muistelin hieman että minkä niistä, ja se oli se jolloin muutimme syrjemmästä keskustaan, taloon josta olin sen sijainnin takia haaveillut kauan.

Ja kauhukseni tajusin että niin, siitä on neljä (4) vuotta. Sen jälkeen olemme muuttaneet kolme (3) kertaa!!

Se olisi terveellekin ihmiselle aikamoinen suoritus, saatikka sitten jaksamisrajoitteiselle sairaalle kuten mä. Ja varsinkin tämän meidän huiman tavaramäärän kanssa ja ottaen huomioon että kaikki muutot on olleet pakon sanelemia eivätkä ole johtuneet mistään päähänpistoista tai omasta halusta saada vaihtelua. On vain ollut pakko muuttaa jotta saisi ja voisi asua silleen rauhassa että on kivaa ja pystyy lepäämään ja päättämään itse milloin nukkuu ja milloin valvoo.
Uusi keittiö / new kitchen
Mä olen ihmetellyt miten mä voin niin huonosti. Energiaa on heikommin kuin ennen, en pysty mihinkään ylimääräiseen. Jouluna oli flunssa ekaan kertaan kolmeen vuoteen ja siihen vielä hurja äkäinen nenäherpes ja virtsis. Ja sitten meni selkä kipuisaksi. Jostaihan tuokin kertoo. Lepoa tarvitsen. Olen tämän vuoden puolella ollut enemmän sairaslomalla kuin töissä. Ja se on inhottavaa, mutta tullut tarpeeseen.

On ollut huolestuttavaa kun ei ole voimia kuten ennen. Kävely on raskasta ja hidasta. Koiralenkit mä jaksan jotenkuten, mutta en kovin pitkiä. Kavereita en ole jaksanut nähdä, ei ole ollut juuri sosiaalista elämää. Tuntuu että elämä on supistunut sohvannurkkaan.

Kolme muuttoa neljässä vuodessa! Ja koko ajan ollut se stressi että voiko tähän jäädä? Mitä jos ei voi? Mihin voi muuttaa? Mistä saa asunnon? Millaiset naapurit siinä on? Millä voimilla ja lihaksilla sen muuton tekee? Kuka jaksaa pakata? Saadaanko muuttoapuja? Hui kamala! ! Mutta onneksi selvisimme tänne, ja saimme paljon apua ihanilta ihmisiltä <3

Hurja stressi joka on kestänyt kuukausia aina kerrallaan. Viime muutto oli elokuussa. Vieläkin on iso osa tavaroista laatikoissa, purkamatta. Ei ole ollut voimia. Mutta nyt me tiedetään että tähän voidaan jäädä. On rauhallista ja ihanaa, kiva asunto, ihanat näkymät, rauhalliset naapurit ja kiva sijainti. Eli ei ole kiire millään eikä minnekään. Halua olisi saada kirjat hyllyyn ja tavarat paikoilleen, mutta pelkkä arki vie kaikki voimat.

Saan silti ison ilopläjäyksen joka kerta kun saan paina hissin nappia ylimpään kerrokseen - ja vielä kulmahuoneisto! Ja kivat mummot seinänaapureina ja kiva asunto kaikin puolin. Joskus yöllä herään nauttimaan siitä miten on hiljaista - ei sitä voi ymmärtää ellei itse ole kokenut sitä että ei voi nukkua naapureiden takia.

Jatkukoon tämä asunto-onni <3

Eka päivä uudessa / the first day at the new home

Muuttopäivän iltaa / the evening of the moving day
Few days ago FB reminded me that 4 years ago we signed a lease to an apartment. Took a while to remember which one and then I remembered that it was the one in the centrum, the building in such a good location that I had dreamed of living there for years! 

Horrible to realize it's been 4 years! And since then we've had 3 moves!! 

That's quite a lot, even for able bodied person, let alone a sick one like me. And with the amount of stuff that we have! And to take into consideration that we didn't exactly want to move, but we always had to so we could live in peace and quiet and decide when we want to sleep and when to be awake, not so that neighbors will decide those things for us. 

I've been wondering why I've been so poorly, no energy, walking is hard an difficult. Doggie walks I've managed, but not too long ones. Haven't had the energy to socialize or see friends. My life's been in the corner of my sofa. I've also had the flu for the first time in 3 years, and other infections. I've been more on sick leave than at work this year.  That's unfortunate, but I've clearly needed it. 

Three moves in four years! And a huge stress the whole time, can we stay here? What if we can't? Where to move, where to live? Where to find a new place? Who will have us as tenants? What kind of neighbors will there be? How to arrange the move? Will we get any help? Who has the energy to do all the packing? O M G. Thankfully we are here now, and we got so much help from wonderful people <3 

The stress has been with me and in me for months at the time. Almost all the time these past four years. The latest move was in August, and we still have about half of our stuff in boxes, unpacked. We haven't had the strength to do that. But now we know we can stay here. It's peaceful and quiet, nice neighbors, lovely apartment, nice views, very good location. So we're not in a hurry to arrange all the things. I'd like to unpack my books etc, but just everyday life gets all my energy atm. 

I get ridiculously happy every time I press the button on the elevator to the top floor. And a corner apartment, with lovely granny neighbors. Sometimes at night I wake up just to enjoy the silence. I don't thing anyone can understand that unless they've been experiencing insomnia because of the neighbors. 

Let this homey happiness continue <3

Uudet sohvat kovassa käytössä / New sofas in a heavy use

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Hei, taas me muutetaan! / Hey, we're moving, again!

Kun koneella istuminen ei huvita ja kynnys avatakin se kasvaa. Ja tietty kynnys avata blogia kasvaa myös, kun ei ole ollut jaksuja sitä päivittää. Turhan väsynyttä ja uupunutta on ollut meno mulla tän  vuoden puolella. Varmaankin luulisin sen johtuvan viime kesän muutosta, se vei voimia, eikä ne ole kunnolla palautuneet.

Päätikin sitten pitää oikein mahtipitkän kesäloman tänä vuonna, että voimaantuisin ja saisin elämääni takaisin ne aspektit joita olen kaivannut, muutama pieni kotona tehtävä harrastus, kuten blogin kirjoittaminen ja pienet ompelu- ja käsityöhommat. Lomaa olisi tässä 7 ruhtinaallista viikkoa.

Eiköhän vain elämällä olekin aina jokin yllättävä käännös tarjolla. Me nimittäin saatiin vihdoin se ylimmän kerroksen kolmio kivalta paikalta! Eli muutto edessä!! Jee - eiku...

Olen onnesta soikeana, ettei enää tarvitse elää muiden ihmisten elämän armoilla, mutta kyllä vähän jännittää millä lihaksilla toi muutto tehdään. Miehulla onneksi on hyvä lihakset, mutta omat voimat on aika rajalliset. Onneksi viime muuton jäljeltä aika paljon on vielä purkamatta kun tuli jo ekana iltana selväksi ettei tähän voi jäädä - niin ihana kuin tämä asunto onkin!

Uusi asunto on noin yhtä kaukana (lähellä) kirjastosta kuin tämäkin, mutta ihan eri suuntaan. Kivaa siinä on se, että mun serkku asuu siinä lähes naapurissa ja siinä tien toisella puolella on kiva pieni metsikkö minne koirien kanssa on kiva mennä!

Asuntoa rempataan ennenkuin me muutetaan sinne elokuun lopulla. Pohjaratkaisu ei ole ihan yhtä kiva kuin tässä, mutta se ei haittaa kunhan yläpuolella ei asu ketään. Ja kuulemma ylin kerros on täynnä mummeleita ja alakerrassakin asuu hiljainen nainen. Eli kuulostaa hyvältä! Nyt kaikilla kaikki jäsenet ja muut ulokkeet ristiin, että olisi sellainen koti johon me voitaisiin jäädä pitkäksikin aikaa asumaan ja saataisiin koti jota olisi kiva laittaa ja sisustaa :)

Kesälomaa on pari viikkoa jäljellä, suurin osa ajasta on mennyt kotona lepäämiseen. Pikkuhiljaa aletaan pakkailla tavaroita. Lievä muutto- ja tavara-ahdistus meinaa koko ajan iskeä, mutta ollaanhan me tästä ennenkin selvitty, joten selvitään varmaan nytkin. Ja ihanat ihmiset on jälleen luvanneet apujaan <3 Voipi mennä sinne muuton jälkeiseen aikan ennen seuraavaa postausta, joten tavataan taas elokuussa!

Myytiin jo sohva, väliaikainen ratkaisu lattialla / we sold our sofa, this the temperary solution 
It's been a while! Haven't had the energy to open my laptop or write. I've now been on my summer holiday for weeks, and a couple of weeks still left. I was meant to just relax and recouperate during my 7 week holiday - but life has its own plans. We're moving again!

We got a top floor, two bedroom apartment and we're moving there at the end of August. Not looking forward to moving, I don't like the hassle and the stuff but I am looking forward to a quiet home and a chance to find something more permanent! We've been promised some help from friends again, so I guess it'll go ok, again. We've done this before and managed - still I get the anxieties, too much stuff and all the work involved with almost no energy. 

I guess I won't be writing until after the move, so I'll see you then, and I'll tell you all about our new home! Happy end of July and beginning of August! 


sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Mikä ihmeen bujo / What on earth is bujo?

Kevät on ihan nurkan takana, tai siis jo nurkalla! Sain otettua hyvin sitä kuvaavan kuvan tuossa loppuviikolla, joskin se toimii paremmin englanniksi koska sana kevät spring, on myös jousi :)

Spring is just around the corner :D 
Mä oon ollut hävettävän laiska koneella olija. Se tarkoittaa sitä, että mun läppäri on keittiössä ja mä itse useiten olkkarissa sohvalla. Siellä katson tallenteita tai telkkaria, luen kirjaa, ja ehkä väkerrän jotain virkkuu- tai neuletyötä. Tai sitten oon makkarissa nukkumassa. Keittiössä useiten teen ruokaa tai tiskaan, joten läppärin avaaminen jää vain muutamaan kertaan viikossa. Koska suurin osa ajasta menee sohvalla lepäämiseen. Ja sitten kun olen koneella niin hoidan yhdistysasioita ja luen sähköposteja ja luen muitten blogeja. Oman kirjoittamiseen ei tunnu olevan aikaa. Vaikka, kuten oon ennenkin sanonut, asioita tulee paljon mieleen.

Nyt mulla on taas uusi harrastus - jota teen keittiön pöydän äärellä. Näin jostain sanan bujo, ja koska en tiennyt mitä se tarkoittaa niin guuglasin sen. Ja luin bullet journalista (sen lyhenne on bujo) sen alkuperäissivuilta. Se on Ryder Carroll nimisen miehen kehittämä analoginen systeemi joka yhdistää kalenterin ja muistiinpanot aika kätevällä menetelmällä. Sen oppimiseen ei mene kauaa ja youtube on täynnä sitä esitteleviä videoita ja tuolla nettisivuilla pääsee hyvin alkuun. Se voi olla ihan simppeli ruutuvihkoa käyttäen tehty juttu, tai voit hommata vihkon jossa on pisteitä ruutujen sijaan.
Tai sitten siinä voi toteuttaa omaa taiteellista näkemystään ja tehdä siitä vaikka minkälaista taidetta ja muokata sitä itselleen sopivaksi menetelmäksi. Siinä voi käyttää vuosi-, kuukausi-, viikko- ja päivänäkymiä ja listata ihan mikä on itselleen tärkeää joululahjalistasta kyniensä väreihin ja mitä vaan siltä väliltä.

Stencileitä, mikähän se olisi suomeksi? / Stencils

Suunnittelua / Planning

Mun vihko ja lisäkrääsää / My note book and stuff 
Inspiraatiokuvia taas voi etsiä Pinterestistä tai Instagramista, niitä on niissä pilvin pimein. Mä jo seuraankin aika montaa bujoilijaa kummassakin. On ihana katsoa miten luovia ihmiset voivat olla, ja miten taiteellisia.

Eka viikko, kuulakärkikynässä / First week, with a pencil

Kokeilin jotain muuta / Tried something else

Eka viikko mistä tykkäsin itse / First week that I actually liked

Vähän taas parempaa / A little bit better

Tähän olin jo melko tyytyväinen, washi teippiä käytössä / I was quite happy with this one, some washi here

Tässä tämä viikko / This was this week 
Mä ensin päätin, että olen ihan vaatimaton ja käytän sitä vain kalenterina ja muistiinpanovihkona, enkä ala koristelemaan, mutta minkäs teet. Mussa on sen verran taiteilijaa että joka viikko se on kehittynyt vähän kauniimpaan ja kauniimpaan suuntaan. Ja ostin jo tarvikkeitakin, pari stenciliä joilla saa siistejä muotoja ja alekorista vähän washi-koristeteippejä joilla voi koristella :D Eli hurahdin vähäsen :D Mutta ei se mitään, on hienoa että voi sekä pitää aivonsa suorassa kun kaiken saa yhteen paikkaan ylös muistiin ja samalla voi hieman toteuttaa luovuuttaan. Eli win-win, eli kaikki voittaa - tilanne.

Spring is just around the corner - or just on the corner. I managed to capture it at the end of this week! 

I've been embarrasingly lazy to be on my computer. It's situated in the kitchen, and most of the time I'm in our living room on the sofa watching tv, reading or doing some crocheting or knitting. Or I'm in the bedroom sleeping. When I'm in the kitchen I'm either cooking or washing the dishes, so the laptop opening happens only a couple of times a week. And when I do that it's mostly CFS association things and emails and reading other peoples blogs. There doesn't seem to be time to write my own, even though I think about it often, and what I'd like to write about. 

Now I have a new hobby! That I do on the kitchen table. I saw the word bujo, and since I didn't know what it meant, I googled it. And read all about bullet journaling (bujo for short) from the original page. It's created by a guy called Ryder Carroll. It's an analog system that combines a calendar and notes keeping them in one place. You can use just an ordinary notebook or get a fancier one with a dotted grid. You can learn it quite fast, and You tube is full of how-to-videos. You can keep it as simple as you want, or you can be as artistic and creative as you can. You can create yearly, monthly, weekly and/or daily lay-outs and you can use it in a way that suits you best. And you can keep lists of what ever you desire. 

Inspirational photos can be found in Pinterest and Instagram, there are lots of those! I'm following quite a few people in those. It's wonderful to see how creative and artistic people can be.

At first I decided to make my bujo very simple, just notes and a calendar, but somehow the artistic side took over and I bought a dotted grid note pad and found some stencils that make drawing easier and also found some washi tapes for decorative purposes. But I'm happy, now I have a place to put my ideas into and keep my appointments and other things to remember in one place instead of many little post-it notes and my brain. And I can be a little bit creative too, so it's a win-win situation :) 

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Talviahdistuksen puute / The absence of winter anxiety

Näyttää nyt ahdistukset olevan pinnalla näissä mun kirjoituksissani. Mutta toi nimi on vähän harhaanjohtava, nimittäin tänä talvena EI ole tullut jokatalvista talviahdistusta! Jostain ihme syystä, jota en kyllä ymmärrä.

Siis yleensä aina tammikuun puolenvälin jälkeen iskee tajuntaan se tosiasia, että on vielä kokonainen helmikuu ja vielä maaliskuu, jolloin on lunta ja kylmää, ja vasta maaliskuun jälkeen alkaa olla vähän keväisempää. Eli kaksi kokonaista kuukautta ennen kuin helpottaa! Ja sitten tulee se talviahdistus että tuntuu ettei kestä, eikä jaksa eikä pysty ja lamaantuu sen kylmyyden ja kauheuden ja talveuden edessä ja alkaa vajota jonnekin syvälle.

No, huomasin tänä vuonna tammikuun lopulla ettei yhtään tunnu siltä, eikä tuntunut koko helmikuussakaan, ja nyt ollaan jo maaliskuussa. Ei haitannut pimeys, ei lumi eikä päivien lyhyys. Oli jotenkin hyvä olla. Sai olla piilossa, sai olla sisällä ja olla rauhassa. Lukea kirjoja, tuijottaa telkkaria ja vaan olla. En tiedä mikä oli erilailla kuin ennen, mutta oli mahtavaa että pystyi olemaan siinä hetkessä ja siinä vuodenajassa mikä oli, eikä ollut hinkua eikä haavetta johonkin toiseen tai tulevaan aikaan. Jotenkin näin sen pitäisi mennäkin, mutta ei ole ikinä ennen mennyt, paitsi ehkä lapsena.

Mä en ole ihan varma mitä mieltä olen tästä kevään läheisyydestä. Yleensä tykkään keväästä ja kesästä, mutta kuitenkin aina keväisin masennun. Luulen että se johtuu valon lisääntymisestä ja se saa mun aivokemiat sekaisin. Nyt on toinen kevät jolloin nostan masennuslääkettä jotta välttyisin siltä masennukselta. Sieltä poispääseminen on aina yhtä raskasta ja se siellä oleminen myös. Joten on ihanaa jos sen saa jäämään pois. Viime keväänä onnistuin olemaan masentumatta ja luulen että se johtui tuosta lääkityksestä. Ja nyt  kokeilen samaa. Se, joka ei ole kokenut syvää masennusta, ei varmaan voi ymmärtää miksi lääkitsee itseään ja syö vuodesta toiseen masennuslääkkeitä, mutta uskon että he, jotka ovat sen kokeneet, ymmärtävät hyvin.

Eli nyt on jotenkin toiveikas olo tämän olon, ja kevään suhteen. Ja toiveikas jotenkin jo ensi talvenkin suhteen, jospa mä olen oppinut elämään siinä vuodenajassa joka on käsillä, enkä vain havittele pois ja kohti kesää (joka on kuitenkin aina sateinen ja liian lyhyt :D)




Now I seem to have lots of anxiety related posts here, but this time it's about the lack of anxiety! I mean that this winter I haven't had the yearly winter anxiety. And I don't know why!

Normally every January, the last few weeks of it, it hits me. The realization that it's gonna be weeks and months before it's even remotely springy. The whole of February and March of snow, below zero temperatures and cold and dark (although the days are getting longer). Two whole months of this. And then it hits me! I freeze and am paralyzed and start sinking somewhere very deep.

Well, this January I noticed that it didn't come. At all! There was no anxiety, no sinking feeling. It just felt somewhat ok to be in the moment, to accept all the wintery aspects of being in Finland in January. The darkness, the snow, the cold and the everything. It felt good to stay inside and read books and watch tv and rest. I don't know what was differently, but I sure enjoyed it. Just being in time and not wanting it to be something else or somewhere else. This is how it should be, but hasn't, not since I was a kid. 

Now I'm not sure about how I feel about the closeness of spring. I love spring and summer, but every year I get depressed in the spring time. I think it's because of the light, it makes the chemicals in my brain go nuts. And that's why I get the depression. It's not something I can change or prevent from coming bu willing it. Except with medication. Last year I tried it for the first time, I upped the dosage of my anti-mad-pills, and it helped. Didn't get depression. And now I'm trying the same. I know there are people there who can't understand why to use antidepressants, but if you've been in the darkness and nothingness, you'll understand. 

So now I'm feeling quite hopefull about this spring, and also about next winter. Maybe I've finally learnt to live in the season that's at hand and don't wish it to be different or something else, or wish it was summer all the time (which propably will be rainy, cold and too short anyway). :D 


maanantai 20. helmikuuta 2017

Banaaniahdistus / Banana anxiety

Ahdistaako teistä ketään muuta banaanit? Jotenkin luulen että ei kovin moni jaa tätä tuntemusta kanssani. Se iskee aina välillä, useimmiten kaupassa. Silloin pitää puristaa silmät kiinni ja alkaa pään sisällä lällättää kovaan ääneen jotain älämölöä etteivät ajatukset pääse liikaa valtaamaan mieltä.

Banaaniahdistus syntyy siitä että kaupassa henkilö (tässä tapauksessä minä itse) näkee banaanin. Näkee monta banaania, mä näen aina niitä luomubanaaneita, ja mieluiten reilun kaupan. Ne maistuvat parhaalle. (En voi ymmärtää että joku ostaa jotain tsikiittaa).

Sitten tulee mieleen että meidän kaupungissa on aika monta kauppaa. Ja jokaisessa kaupassa on aika monta banaania. Ja viereisessäkin kaupungissa on aika monta kauppaa. Ja jokaisessa niissä on banaaneita. Ja sitten Suomessa on aika monta kaupunkia, joissa jokaisessa on aika monta kauppaa. Ja niissä KAIKISSA on banaaneita. Eikä se lopu siihen...

On kauheasti eri maita - ja niissä kaikissa on tuhansia kauppoja ja niissä kaikissa on myynnissä banaaneita!! Ihan järjetöntä!! Ei voi missään kasvaa niin paljon banaaneita että niitä riittää ihan joka paikkaan! Ei voi! Varmasti jossain kuljetusvälissä käy sellainen raamatullinen viisi kalaa ja kaksi leipää-tyyppinen juttu jossa muutama hassu banaani monistuu riittäväksi tuhansille ja taas tuhansille ihmisille. Ei sitä voi muuten selittää.

Ja sama koskee ihan kaikkia tavaroita ja elintarvikkeita, mutta jostain syystä banaanit on pahimpia.

Mulla hajoo pää, kun mä mietin tuota.

Banaanikuva netistä / banana picture from the net
Does anyone else get anxiety about bananas? Somehow I think that there aren't that many that share my feelings about this. It attacks me every once in a while, mostly when in a grocery store. Then I have to close my eyes really hard and start singing something in my head to block those thoughts. 

Banana anxiety starts when I'm going to a grocery store, and  I see a banana. See many bananas, I always see organic bananas, and preferably fair trade ones. They taste bestest! ( I can't understand why someone would boy those chiquitas). 

Then I think that there are many stores in my home town. And they all sell bananas. And in the next town, they have lots of stores and they all sell bananas. And then in the whole of Finland, lots of towns with lots of stores and they ALL have bananas! And it doesn't end there...

There are lots and lots of different countries - and they all have towns and stores and they ALL sell bananas!! It's mind boggling!! There can't be growing so many bananas anywhere! There can't! I'm sure that somewhere along the line of transportation there happens some sort of biblical five fish and two breads kind of a thingy where a funny few bananas transform into a lot of bananas for thousands and thousands of people. It can't be explained any other way. 

And the same goes for all the things and food around the world, but somehow the most difficult for me are the bananas. 

My head really hurts when I'm thinking of that. 


lauantai 4. helmikuuta 2017

Kulttuuria ja pizzaa / Some culture and pizza

Toinen talvilomani on just nyt, kolme viikkoa lomaa. Viime vuonna alkuvuoteen sijoitetut lomat ehkäisivät joka keväistä masennusta, joten koitan samaa systeemiä nyttenkin. Marras-joulukuussa oli yksi kolmen viikon pätkä ja nyt on toinen. Toivottavasti auttaa!

Loman alussa saatiin miehun kanssa lähdettyä Isolle kirkolle, eli Hesaan. Tarkoitus oli mennä marraskuusta asti koska lääkkeet alkoivat huveta, ja niitä saa vain Hesasta. Lisäksi HAM:issa oli näyttely jonka ehdottomasti halusin nähdä! Eli Yayoi Kusaman taidetta. Olin nähnyt syksyn aikana dokkarin tästä jaappanialaisesta taiteilijasta ja hänen elämästään ja taiteestaan. Tykkäsin siitä mitä näin, ja päätin että tuonne pitää päästä! Hiukan viime tippaan meni, käytiin perjantaina siellä ja sunnuntai oli sen viimeinen päivä. Mutta olen tosi onnellinen että tuli mentyä ja kerittiin se näkemään.

Näyttelyssä viihdyttiin pari tuntia, siellä oli aika ryysis, mutta ei onneksi ihan tuhottoman paha! Ja kävi hassu mäihä. Kun oltiin jonotettu lippuja, niin kassakone olikin rikki eikä meidän tarvinnut maksaa sisälle! Ihana ylläri :) Laitan tähän kuvia sieltä, oli niin ihanan värikästä ja palloisaa. Rakastan pallokuosia ja värejä, joten oli ihan mun juttu!

Näyttelyn jälkeen käytiin lähistöllä ravintolla Dennisissä pizzalla, muistelin että heillä on vegaanista pizzaa, ja niin olikin. Se oli hurjan herkullista. Sen jälkeen lähdettiin kotiin, olin jo ihan poikki. Seuraavan viikon makselin veroja kaikesta kivasta, eli leväten meni eka lomaviikko. En voinut muutakaan, oli niin voimat pois. Kurjaa toi verojen makseleminen, kerron siitä lisää #Sairaankaunis-yhteisön blogissani Sumupuu, lisää.

















I'm on my second winter holiday right now, last year I kept my winter holidays early in the year, trying to prevent my spring time depressions, and it worked. Now I'll try the same thing. I hope it helps!

In the beginning of my holiday me and my man went to visit Helsinki, the Big Church as they say. I was meaning to go there since November because I was running out of my medication, and I can only get it from Helsinki. And I knew there was this art exhibition I was dying to see. We saw a documentary on tv about this Japanese artist Yayoi Kusama and I was very interested in her life and art. So we had to see it. We went there almost on the very last days, we went there on Friday and it closed on Sunday. But I'm so so happy we got to see it!

We spent there a couple of hours. There were quite a few people, but not as many as I was afraid of. (I hate crowds). A funny thing happened when we had queued to get the tickets, the cash machine was just broken, so we didn't have to pay anything to inside - so cool! I put here some photos I took there, I just love her colors and polka dots, so so nice!!

Afterwards we went to a nearby restaurant to have some pizza, I remembered that they had a vegan pizza there and it was just mouth wateringly delicious! Loved it. Then we headed home, it was already been a long day and I was just exhausted. It was really great that we went there, but I had to rest and take it easy for the entire week after. It sucks that I have to pay heavy taxes after something so nice. So the first week of my holiday was just resting and lying down. But that was the only option for me.


keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Vegaanihaaste / Vegan challenge

Jotenkin mulla hitaasti hiipii mieleen aina jonkilaiset elämänmuutokset. Kun lopetin tupakanpolton 8 vuotta sitten, niin puoli vuotta ennen sitä olin sitä mieltä etten ikinä voi lopettaa, liian vaikeaa. Sitten puoli vuotta myöhemmin lopetin. Nyt mietin puoli vuotta sitten etten ikinä voisi olla vegaani, liian vaikeaa, ja nyt olen koko tammikuun ollut vegaanisella ruokavaliolla, eikä olekaan vaikeaa!

Tupakan polton lopettamisessa mua auttoi Allen Carrin kirja Stuppaa tähän, se ikäänkuin aivopesi mut pois tupakanpoltosta, eikä ole sen jälkeen tehnyt edes mieli. Tuntuu vaikealta ajatella että ennen poltin 10-30 tupakkaa päivässä! Nyt on käynyt sama juttu vegaaniuden kanssa. Muutama vuosi sitten kun kuulin että joku on vegaani, ajattelin vain miten vaikeaa sen täytyy olla! Sitten se pikkuhiljaa jotenkin hiipi mun aivoihin, näin siitä juttuja, luin tarinoita, liityin FB-ssä ensin vapaamieliset vegaanit-ryhmään ja sitten Sipsikaljavegaaneihin, ja kun näin mitä herkkuja ne syövät, niin kiinnostus kasvoi. Ja kun vuoden alussa näin että tammikuussa on taas vegaanihaaste, niin klikkasin itseni sinne mukaan kunnolla edes ajattelematta!

Ja nyt olen ollut maidotta, munatta ja tietty lihatta ollut tämän kuukauden. Mähän en ole syönyt lihaa yli kahteenkymmeneen vuoteen, siitä kirjoitin täällä. Mutta olen käyttänyt voita, juustoja ja munia ja kalaa aika paljon. Juustosta luopuminen on varmaan vaikeinta. Ja sekään ei ole ollut vaikeaa! On kaikenlaisia muitakin hyviä leivänpäällisiä, kuten hummusta, tofua, kasvirasvavuustoa, lihattomia leikkeleitä, vihanneksia ja vaikka mitä. Avokaadoa en ole vielä kokeillut, mutta se on kuulema hyvää.

Vegaanihaasteessa on parasta että päivittäin tulee sähköpostiin uutiskirje jossa kerrotaan aiheesta, on viikoittainen ruokalista ja siihen ohjeet ja kauppalista. Sivuilla on reseptipankki jossa on herkkullisia ruokavaihtoehtoja. Ja näiden lisäksi, jos haluaa, saa mentorin, jolta voi kysellä ja vaikka käydä yhdessä ruokakaupassa tai kahvilla. Ja on keskusteluryhmä FBssä, eli ei todellakaan tarvitse yksin pähkäillä että mitähän nyt söisi tai miten tämä menee tai tuleeko tarpeeksi proteiinia tai muita tarpeellisiä ravinteita. Voin vannoa että kaikkia ravinteita tulee hyvin, eikä nälkää tarvitse nähdä. Eikä tartte olla ilman herkkujakaan! Ihan kaikenlaista löytyy eikä tämä ole mikään laihdutuskuuri - voi ihan helposti lihotakin, jos vaikka vaan herkuttelee ja syö rasvaisia valmisruokia :D Kaupoissa on nykyään ihan mahtavasti kaikkea valmista jos joskus ei hotsita laittaa ruokaa tai on kiiru.

Mä olen kummakseni huomannut, että kokkailen jotenkin mieluumin kuin ennen. Se on ihmeellistä. Mä monta vuotta ihmettelin mihin mun kokkailuinto ja ruokainnostus hävisi, ei vaan kiinnostanut pätkääkään, mutta vähän aikaa sitten tajusin. Sehän hävisi samalla kun sairastuin, vuonna 2000, kun kaikki voimat hävisivät mielestä ja kehosta, niin ei ruuanlaittokaan kiinnostanut enää, se vie niin paljon voimia. Mutta jostain syystä nyt on ollut uutta intoa kokeilla ruokia ja pilkkoa juttuja :)

Mitä sitten vegaani syö esim. aamupalaksi? No vaikka näitä:
Well, what does a vegan have for breakfast? These for example:

100% kauraleipää, hummusta, soijaviherpippurileike ja kurkku /
100% oat bread, hummus, soypeppercoldcut and cucumber

Kauramaidossa liotettuja chiasiemeniä (paljon proteiinia), mustikkasoppaa, pakastimesta mustikoita, mansikoita ja banaania/ Chiaseeds (lots of protein) in oatmilk, blueberrysoup, blueberries, strawberries and banana

Maissilastuja, kauramaitoa, musti- ja mansikoita, pellavansiemensekoitusta /
Corn flakes with oatmilk, blueberries and strawberries and some linseeds

Entäs sitten pääruuaksi? No vaikka tällaista:
Ok, so what can you have for dinner? Hmm, something like this maybe:

Perunasipulijuurestofulaatikkoa / Potato-onion-rootvegetable-tofucasserole

Lämmin linssikeitto / Warm linseed soup

Vihannes tofucurry / Vegetable tofu curry

Entä, voiko ulkona syödä mitään? No, kyllä voi, kuten tällaista pizzaa:
What about when you go out to eat? There are lots of options, like this vegan pizza:

Vegaani pizzaa Dennis-ravintolassa / Vegan pizza in a restaurant Dennis

No, mitä voi mässyttää jos herkkuhammasta kolottaa? Voi, vaikka mitä! Kuten:
Sometimes I get cravings for treats and sweets, what about that? Oh boy, there's lots of stuff:

Terveellinen vaihtoehto on hedelmäsalaatti / A healthy option is a fruit sallad

Kolmen kaverin sulkaa-suolainen toffee vegaanijäätelö ja suolapähinöitä / Vegan nice cream with salty nuts

Itse tehtyä väätelöä banaanista, sulkaakauramaidosta ja maapähkinävoista /
Self made nice cream from bananas, peanut butter and chocolate oat milk - soooo yummy

Että sellaista, ei tartte nähdä nälkää! Ja esim. kaupan pakastimesta löytyy gluteenittomia vegaanikorvapuusteja yms. Niitä voi ottaa vaikka mukaan kun menee kylään, tai Oreo-keksejä, ne ovat vegaanisia myös! :)

Tähän mennessä tämä on mennyt hyvin, ja tuntuu luonnolliselta, joten enköhän jatka tätä jatkossakin! Ajattelin olla joustava vegaani, eli ostan kotiini vain vegaanisia juttuja, mutta esim kylässä voin lipsua, en meinaa olettaa että kaikilla on just mulle sopivia juttuja. Toistaiseksi ainakin näillä eväillä mennään! Kannattaa sunkin miettiä, vaikka ensi vuoden tammikuussa.

Normally it takes me like 6 to 12 months, or more, to make changes in my life. Like when I stopped smoking. 6 months before I was sure that I can never stop smoking, then I read Allen Carrs book The easy way to stop smoking, and it sort of anti-brainwashed me out of smoking, and it was so much easier than I anticipated! And I've never wanted to smoke again, after 8 years. The same happened now, with vegan diet. 

Half a year ago I thought, how hard! When someone said they ate vegan foods. Then I got to reading about it, joined a couple of fb-groups about vegan food and now, this January started this Vegan January Challenge. It's a biggie here in Finland. When you join, you get a daily newsletter in your email that is full of recipes, information and interesting facts. You can also have your own mentor, if you want to ask questions or need help in a grocery store or going out for a coffee. And there is a peer support group in FB where you can share your thoughts and ideas and foods. So you're not alone with it all, you have great support all the way.

So, now I've been eating vegan this whole month. I've been without meat for over 20 years, but I've used cheeses, eggs and fish. I thought those would be hard to abandon,  but no - I haven't missed anything at all. I put here some photos of what I've made and what I've eaten. And I haven't been hungry or thought that I'm missing out on something! And, I've noticed that I like cooking more than before! I lost interest in cooking or baking when I got ill in 2000, it was too much of an effort, so it's nice to feel some of that coming back now :)

I think I've done well this month, so I'll continue. I thought I might be a flexible vegan, I'll buy only vegan things home, but if I'm visiting, I might eat something non-vegan, 'cause I don't want to be too difficult :D You should try this too!