keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Talviahdistuksen puute / The absence of winter anxiety

Näyttää nyt ahdistukset olevan pinnalla näissä mun kirjoituksissani. Mutta toi nimi on vähän harhaanjohtava, nimittäin tänä talvena EI ole tullut jokatalvista talviahdistusta! Jostain ihme syystä, jota en kyllä ymmärrä.

Siis yleensä aina tammikuun puolenvälin jälkeen iskee tajuntaan se tosiasia, että on vielä kokonainen helmikuu ja vielä maaliskuu, jolloin on lunta ja kylmää, ja vasta maaliskuun jälkeen alkaa olla vähän keväisempää. Eli kaksi kokonaista kuukautta ennen kuin helpottaa! Ja sitten tulee se talviahdistus että tuntuu ettei kestä, eikä jaksa eikä pysty ja lamaantuu sen kylmyyden ja kauheuden ja talveuden edessä ja alkaa vajota jonnekin syvälle.

No, huomasin tänä vuonna tammikuun lopulla ettei yhtään tunnu siltä, eikä tuntunut koko helmikuussakaan, ja nyt ollaan jo maaliskuussa. Ei haitannut pimeys, ei lumi eikä päivien lyhyys. Oli jotenkin hyvä olla. Sai olla piilossa, sai olla sisällä ja olla rauhassa. Lukea kirjoja, tuijottaa telkkaria ja vaan olla. En tiedä mikä oli erilailla kuin ennen, mutta oli mahtavaa että pystyi olemaan siinä hetkessä ja siinä vuodenajassa mikä oli, eikä ollut hinkua eikä haavetta johonkin toiseen tai tulevaan aikaan. Jotenkin näin sen pitäisi mennäkin, mutta ei ole ikinä ennen mennyt, paitsi ehkä lapsena.

Mä en ole ihan varma mitä mieltä olen tästä kevään läheisyydestä. Yleensä tykkään keväästä ja kesästä, mutta kuitenkin aina keväisin masennun. Luulen että se johtuu valon lisääntymisestä ja se saa mun aivokemiat sekaisin. Nyt on toinen kevät jolloin nostan masennuslääkettä jotta välttyisin siltä masennukselta. Sieltä poispääseminen on aina yhtä raskasta ja se siellä oleminen myös. Joten on ihanaa jos sen saa jäämään pois. Viime keväänä onnistuin olemaan masentumatta ja luulen että se johtui tuosta lääkityksestä. Ja nyt  kokeilen samaa. Se, joka ei ole kokenut syvää masennusta, ei varmaan voi ymmärtää miksi lääkitsee itseään ja syö vuodesta toiseen masennuslääkkeitä, mutta uskon että he, jotka ovat sen kokeneet, ymmärtävät hyvin.

Eli nyt on jotenkin toiveikas olo tämän olon, ja kevään suhteen. Ja toiveikas jotenkin jo ensi talvenkin suhteen, jospa mä olen oppinut elämään siinä vuodenajassa joka on käsillä, enkä vain havittele pois ja kohti kesää (joka on kuitenkin aina sateinen ja liian lyhyt :D)




Now I seem to have lots of anxiety related posts here, but this time it's about the lack of anxiety! I mean that this winter I haven't had the yearly winter anxiety. And I don't know why!

Normally every January, the last few weeks of it, it hits me. The realization that it's gonna be weeks and months before it's even remotely springy. The whole of February and March of snow, below zero temperatures and cold and dark (although the days are getting longer). Two whole months of this. And then it hits me! I freeze and am paralyzed and start sinking somewhere very deep.

Well, this January I noticed that it didn't come. At all! There was no anxiety, no sinking feeling. It just felt somewhat ok to be in the moment, to accept all the wintery aspects of being in Finland in January. The darkness, the snow, the cold and the everything. It felt good to stay inside and read books and watch tv and rest. I don't know what was differently, but I sure enjoyed it. Just being in time and not wanting it to be something else or somewhere else. This is how it should be, but hasn't, not since I was a kid. 

Now I'm not sure about how I feel about the closeness of spring. I love spring and summer, but every year I get depressed in the spring time. I think it's because of the light, it makes the chemicals in my brain go nuts. And that's why I get the depression. It's not something I can change or prevent from coming bu willing it. Except with medication. Last year I tried it for the first time, I upped the dosage of my anti-mad-pills, and it helped. Didn't get depression. And now I'm trying the same. I know there are people there who can't understand why to use antidepressants, but if you've been in the darkness and nothingness, you'll understand. 

So now I'm feeling quite hopefull about this spring, and also about next winter. Maybe I've finally learnt to live in the season that's at hand and don't wish it to be different or something else, or wish it was summer all the time (which propably will be rainy, cold and too short anyway). :D 


maanantai 20. helmikuuta 2017

Banaaniahdistus / Banana anxiety

Ahdistaako teistä ketään muuta banaanit? Jotenkin luulen että ei kovin moni jaa tätä tuntemusta kanssani. Se iskee aina välillä, useimmiten kaupassa. Silloin pitää puristaa silmät kiinni ja alkaa pään sisällä lällättää kovaan ääneen jotain älämölöä etteivät ajatukset pääse liikaa valtaamaan mieltä.

Banaaniahdistus syntyy siitä että kaupassa henkilö (tässä tapauksessä minä itse) näkee banaanin. Näkee monta banaania, mä näen aina niitä luomubanaaneita, ja mieluiten reilun kaupan. Ne maistuvat parhaalle. (En voi ymmärtää että joku ostaa jotain tsikiittaa).

Sitten tulee mieleen että meidän kaupungissa on aika monta kauppaa. Ja jokaisessa kaupassa on aika monta banaania. Ja viereisessäkin kaupungissa on aika monta kauppaa. Ja jokaisessa niissä on banaaneita. Ja sitten Suomessa on aika monta kaupunkia, joissa jokaisessa on aika monta kauppaa. Ja niissä KAIKISSA on banaaneita. Eikä se lopu siihen...

On kauheasti eri maita - ja niissä kaikissa on tuhansia kauppoja ja niissä kaikissa on myynnissä banaaneita!! Ihan järjetöntä!! Ei voi missään kasvaa niin paljon banaaneita että niitä riittää ihan joka paikkaan! Ei voi! Varmasti jossain kuljetusvälissä käy sellainen raamatullinen viisi kalaa ja kaksi leipää-tyyppinen juttu jossa muutama hassu banaani monistuu riittäväksi tuhansille ja taas tuhansille ihmisille. Ei sitä voi muuten selittää.

Ja sama koskee ihan kaikkia tavaroita ja elintarvikkeita, mutta jostain syystä banaanit on pahimpia.

Mulla hajoo pää, kun mä mietin tuota.

Banaanikuva netistä / banana picture from the net
Does anyone else get anxiety about bananas? Somehow I think that there aren't that many that share my feelings about this. It attacks me every once in a while, mostly when in a grocery store. Then I have to close my eyes really hard and start singing something in my head to block those thoughts. 

Banana anxiety starts when I'm going to a grocery store, and  I see a banana. See many bananas, I always see organic bananas, and preferably fair trade ones. They taste bestest! ( I can't understand why someone would boy those chiquitas). 

Then I think that there are many stores in my home town. And they all sell bananas. And in the next town, they have lots of stores and they all sell bananas. And then in the whole of Finland, lots of towns with lots of stores and they ALL have bananas! And it doesn't end there...

There are lots and lots of different countries - and they all have towns and stores and they ALL sell bananas!! It's mind boggling!! There can't be growing so many bananas anywhere! There can't! I'm sure that somewhere along the line of transportation there happens some sort of biblical five fish and two breads kind of a thingy where a funny few bananas transform into a lot of bananas for thousands and thousands of people. It can't be explained any other way. 

And the same goes for all the things and food around the world, but somehow the most difficult for me are the bananas. 

My head really hurts when I'm thinking of that. 


lauantai 4. helmikuuta 2017

Kulttuuria ja pizzaa / Some culture and pizza

Toinen talvilomani on just nyt, kolme viikkoa lomaa. Viime vuonna alkuvuoteen sijoitetut lomat ehkäisivät joka keväistä masennusta, joten koitan samaa systeemiä nyttenkin. Marras-joulukuussa oli yksi kolmen viikon pätkä ja nyt on toinen. Toivottavasti auttaa!

Loman alussa saatiin miehun kanssa lähdettyä Isolle kirkolle, eli Hesaan. Tarkoitus oli mennä marraskuusta asti koska lääkkeet alkoivat huveta, ja niitä saa vain Hesasta. Lisäksi HAM:issa oli näyttely jonka ehdottomasti halusin nähdä! Eli Yayoi Kusaman taidetta. Olin nähnyt syksyn aikana dokkarin tästä jaappanialaisesta taiteilijasta ja hänen elämästään ja taiteestaan. Tykkäsin siitä mitä näin, ja päätin että tuonne pitää päästä! Hiukan viime tippaan meni, käytiin perjantaina siellä ja sunnuntai oli sen viimeinen päivä. Mutta olen tosi onnellinen että tuli mentyä ja kerittiin se näkemään.

Näyttelyssä viihdyttiin pari tuntia, siellä oli aika ryysis, mutta ei onneksi ihan tuhottoman paha! Ja kävi hassu mäihä. Kun oltiin jonotettu lippuja, niin kassakone olikin rikki eikä meidän tarvinnut maksaa sisälle! Ihana ylläri :) Laitan tähän kuvia sieltä, oli niin ihanan värikästä ja palloisaa. Rakastan pallokuosia ja värejä, joten oli ihan mun juttu!

Näyttelyn jälkeen käytiin lähistöllä ravintolla Dennisissä pizzalla, muistelin että heillä on vegaanista pizzaa, ja niin olikin. Se oli hurjan herkullista. Sen jälkeen lähdettiin kotiin, olin jo ihan poikki. Seuraavan viikon makselin veroja kaikesta kivasta, eli leväten meni eka lomaviikko. En voinut muutakaan, oli niin voimat pois. Kurjaa toi verojen makseleminen, kerron siitä lisää #Sairaankaunis-yhteisön blogissani Sumupuu, lisää.

















I'm on my second winter holiday right now, last year I kept my winter holidays early in the year, trying to prevent my spring time depressions, and it worked. Now I'll try the same thing. I hope it helps!

In the beginning of my holiday me and my man went to visit Helsinki, the Big Church as they say. I was meaning to go there since November because I was running out of my medication, and I can only get it from Helsinki. And I knew there was this art exhibition I was dying to see. We saw a documentary on tv about this Japanese artist Yayoi Kusama and I was very interested in her life and art. So we had to see it. We went there almost on the very last days, we went there on Friday and it closed on Sunday. But I'm so so happy we got to see it!

We spent there a couple of hours. There were quite a few people, but not as many as I was afraid of. (I hate crowds). A funny thing happened when we had queued to get the tickets, the cash machine was just broken, so we didn't have to pay anything to inside - so cool! I put here some photos I took there, I just love her colors and polka dots, so so nice!!

Afterwards we went to a nearby restaurant to have some pizza, I remembered that they had a vegan pizza there and it was just mouth wateringly delicious! Loved it. Then we headed home, it was already been a long day and I was just exhausted. It was really great that we went there, but I had to rest and take it easy for the entire week after. It sucks that I have to pay heavy taxes after something so nice. So the first week of my holiday was just resting and lying down. But that was the only option for me.


keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Vegaanihaaste / Vegan challenge

Jotenkin mulla hitaasti hiipii mieleen aina jonkilaiset elämänmuutokset. Kun lopetin tupakanpolton 8 vuotta sitten, niin puoli vuotta ennen sitä olin sitä mieltä etten ikinä voi lopettaa, liian vaikeaa. Sitten puoli vuotta myöhemmin lopetin. Nyt mietin puoli vuotta sitten etten ikinä voisi olla vegaani, liian vaikeaa, ja nyt olen koko tammikuun ollut vegaanisella ruokavaliolla, eikä olekaan vaikeaa!

Tupakan polton lopettamisessa mua auttoi Allen Carrin kirja Stuppaa tähän, se ikäänkuin aivopesi mut pois tupakanpoltosta, eikä ole sen jälkeen tehnyt edes mieli. Tuntuu vaikealta ajatella että ennen poltin 10-30 tupakkaa päivässä! Nyt on käynyt sama juttu vegaaniuden kanssa. Muutama vuosi sitten kun kuulin että joku on vegaani, ajattelin vain miten vaikeaa sen täytyy olla! Sitten se pikkuhiljaa jotenkin hiipi mun aivoihin, näin siitä juttuja, luin tarinoita, liityin FB-ssä ensin vapaamieliset vegaanit-ryhmään ja sitten Sipsikaljavegaaneihin, ja kun näin mitä herkkuja ne syövät, niin kiinnostus kasvoi. Ja kun vuoden alussa näin että tammikuussa on taas vegaanihaaste, niin klikkasin itseni sinne mukaan kunnolla edes ajattelematta!

Ja nyt olen ollut maidotta, munatta ja tietty lihatta ollut tämän kuukauden. Mähän en ole syönyt lihaa yli kahteenkymmeneen vuoteen, siitä kirjoitin täällä. Mutta olen käyttänyt voita, juustoja ja munia ja kalaa aika paljon. Juustosta luopuminen on varmaan vaikeinta. Ja sekään ei ole ollut vaikeaa! On kaikenlaisia muitakin hyviä leivänpäällisiä, kuten hummusta, tofua, kasvirasvavuustoa, lihattomia leikkeleitä, vihanneksia ja vaikka mitä. Avokaadoa en ole vielä kokeillut, mutta se on kuulema hyvää.

Vegaanihaasteessa on parasta että päivittäin tulee sähköpostiin uutiskirje jossa kerrotaan aiheesta, on viikoittainen ruokalista ja siihen ohjeet ja kauppalista. Sivuilla on reseptipankki jossa on herkkullisia ruokavaihtoehtoja. Ja näiden lisäksi, jos haluaa, saa mentorin, jolta voi kysellä ja vaikka käydä yhdessä ruokakaupassa tai kahvilla. Ja on keskusteluryhmä FBssä, eli ei todellakaan tarvitse yksin pähkäillä että mitähän nyt söisi tai miten tämä menee tai tuleeko tarpeeksi proteiinia tai muita tarpeellisiä ravinteita. Voin vannoa että kaikkia ravinteita tulee hyvin, eikä nälkää tarvitse nähdä. Eikä tartte olla ilman herkkujakaan! Ihan kaikenlaista löytyy eikä tämä ole mikään laihdutuskuuri - voi ihan helposti lihotakin, jos vaikka vaan herkuttelee ja syö rasvaisia valmisruokia :D Kaupoissa on nykyään ihan mahtavasti kaikkea valmista jos joskus ei hotsita laittaa ruokaa tai on kiiru.

Mä olen kummakseni huomannut, että kokkailen jotenkin mieluumin kuin ennen. Se on ihmeellistä. Mä monta vuotta ihmettelin mihin mun kokkailuinto ja ruokainnostus hävisi, ei vaan kiinnostanut pätkääkään, mutta vähän aikaa sitten tajusin. Sehän hävisi samalla kun sairastuin, vuonna 2000, kun kaikki voimat hävisivät mielestä ja kehosta, niin ei ruuanlaittokaan kiinnostanut enää, se vie niin paljon voimia. Mutta jostain syystä nyt on ollut uutta intoa kokeilla ruokia ja pilkkoa juttuja :)

Mitä sitten vegaani syö esim. aamupalaksi? No vaikka näitä:
Well, what does a vegan have for breakfast? These for example:

100% kauraleipää, hummusta, soijaviherpippurileike ja kurkku /
100% oat bread, hummus, soypeppercoldcut and cucumber

Kauramaidossa liotettuja chiasiemeniä (paljon proteiinia), mustikkasoppaa, pakastimesta mustikoita, mansikoita ja banaania/ Chiaseeds (lots of protein) in oatmilk, blueberrysoup, blueberries, strawberries and banana

Maissilastuja, kauramaitoa, musti- ja mansikoita, pellavansiemensekoitusta /
Corn flakes with oatmilk, blueberries and strawberries and some linseeds

Entäs sitten pääruuaksi? No vaikka tällaista:
Ok, so what can you have for dinner? Hmm, something like this maybe:

Perunasipulijuurestofulaatikkoa / Potato-onion-rootvegetable-tofucasserole

Lämmin linssikeitto / Warm linseed soup

Vihannes tofucurry / Vegetable tofu curry

Entä, voiko ulkona syödä mitään? No, kyllä voi, kuten tällaista pizzaa:
What about when you go out to eat? There are lots of options, like this vegan pizza:

Vegaani pizzaa Dennis-ravintolassa / Vegan pizza in a restaurant Dennis

No, mitä voi mässyttää jos herkkuhammasta kolottaa? Voi, vaikka mitä! Kuten:
Sometimes I get cravings for treats and sweets, what about that? Oh boy, there's lots of stuff:

Terveellinen vaihtoehto on hedelmäsalaatti / A healthy option is a fruit sallad

Kolmen kaverin sulkaa-suolainen toffee vegaanijäätelö ja suolapähinöitä / Vegan nice cream with salty nuts

Itse tehtyä väätelöä banaanista, sulkaakauramaidosta ja maapähkinävoista /
Self made nice cream from bananas, peanut butter and chocolate oat milk - soooo yummy

Että sellaista, ei tartte nähdä nälkää! Ja esim. kaupan pakastimesta löytyy gluteenittomia vegaanikorvapuusteja yms. Niitä voi ottaa vaikka mukaan kun menee kylään, tai Oreo-keksejä, ne ovat vegaanisia myös! :)

Tähän mennessä tämä on mennyt hyvin, ja tuntuu luonnolliselta, joten enköhän jatka tätä jatkossakin! Ajattelin olla joustava vegaani, eli ostan kotiini vain vegaanisia juttuja, mutta esim kylässä voin lipsua, en meinaa olettaa että kaikilla on just mulle sopivia juttuja. Toistaiseksi ainakin näillä eväillä mennään! Kannattaa sunkin miettiä, vaikka ensi vuoden tammikuussa.

Normally it takes me like 6 to 12 months, or more, to make changes in my life. Like when I stopped smoking. 6 months before I was sure that I can never stop smoking, then I read Allen Carrs book The easy way to stop smoking, and it sort of anti-brainwashed me out of smoking, and it was so much easier than I anticipated! And I've never wanted to smoke again, after 8 years. The same happened now, with vegan diet. 

Half a year ago I thought, how hard! When someone said they ate vegan foods. Then I got to reading about it, joined a couple of fb-groups about vegan food and now, this January started this Vegan January Challenge. It's a biggie here in Finland. When you join, you get a daily newsletter in your email that is full of recipes, information and interesting facts. You can also have your own mentor, if you want to ask questions or need help in a grocery store or going out for a coffee. And there is a peer support group in FB where you can share your thoughts and ideas and foods. So you're not alone with it all, you have great support all the way.

So, now I've been eating vegan this whole month. I've been without meat for over 20 years, but I've used cheeses, eggs and fish. I thought those would be hard to abandon,  but no - I haven't missed anything at all. I put here some photos of what I've made and what I've eaten. And I haven't been hungry or thought that I'm missing out on something! And, I've noticed that I like cooking more than before! I lost interest in cooking or baking when I got ill in 2000, it was too much of an effort, so it's nice to feel some of that coming back now :)

I think I've done well this month, so I'll continue. I thought I might be a flexible vegan, I'll buy only vegan things home, but if I'm visiting, I might eat something non-vegan, 'cause I don't want to be too difficult :D You should try this too! 



torstai 5. tammikuuta 2017

Ahdistusta ja arvontavoittoja / Anxiety and little wins

Uusi vuosi ja vanhat vaivat. Mulla oli tauko täältä ja vähän joka paikasta kun tuossa marraskuussa iski kauhea ahdistus. Pitkästä aikaa, viimeksi se oli vuonna 2011 jolloin kävin sairaalassakin sen takia. Ja silloin ahdistus jatkui yhtäsoittoa 4 kk. Nyt se ei onneksi ollut niin paha. Sen verran kuitenkin että laihduin vähän kun maha ei kestänyt ruokaa ja pää ei kestänyt mitään.

Ahdistuksen aiheutti se, että saatiin uudet yläkerran naapurit, eivätkä ne ole ikävä kyllä villasukkahissuttelijoita, vaan keskellä yötä huonekalujen raahaajia ja pomppivia lapsia (juu, tiedän, ei sais paheksua, mutta mutta...) ja meidän unet nyt jäävät lyhemmiksi sekä illasta että aamusta. He valvovat myöhään yöhön ja jostain syystä vetävät huonekaluja lattioita pitkin niin että kirskuna käy. Aamulla sitten pompitaan ja juostaan niin että ei voi nukkua. AAArrrggghhhh.

No, ahdistus vähän helpottui, koetetaan miehun kanssa keskittyä hyviin asioihin ja niihin pieniin hetkiin kun on hiljaista. Eli kun yläkerta ei ole kotona. Laitettiin myös asuntohakemukset ihan jokapaikkaan taas. ja tutkitaan myös yksityisten tarjontaa. Toiveena on seuraava:

ylimmän kerroksen kolmio, tai rivarikolmio, mukavat hiljaiset naapurit, ei ketään yläpuolella, vähintään 67 neliötä, kivasti säilytystilaa, vaatehuone, sauna ja parveke olis kivat, myöskin valoisuus olisi kivaa. Sijainti lähellä keskustaa, ja vielä edullinen vuokra! :D Saa toivoa meille tuota meidän puolestakin!

Että sellasta. Tuo ahdistus ja unien puute on vaikuttaneet sen verran että voimat on olleet tavallista vähäisemmät. En jaksa oikein mitään. Töissä käyminen vie kaikki voimat. Joulunpyhät oltiin kotona hissuksiin, samoin uusi vuosi. Meidän koko suku oli pahassa flunssassa joulun, niin ei oltaisi voitukaan vierailla missään. Tykkäsin kun saatiin vain olla.

Jotain hyvää viime vuodesta, osallistuin ahkerasti erilaisiin arvontoihin FBssa ja Instassa, ja voitinkin juttuja:

- Madaran SOS-sarjan tehoseerumi ja päivävoide
- Eleven nettikaupasta luomukosmetiikkaa kasvojen puhdistusaineen, poskipunan, luomivärin ja huulikiillon
- Kiss Kiss taidesukkahousuilta voitin mustat himmelisukkikset
- Mandy vaateliikkeeltä voitin villasukat siskolle joululahjaksi ja rannustimet itselleni
- Varalusikka nettikaupasta voitin ihanan kaulakorun
- Erään dekkarin esilukijana olosta voitin 50 euron lahjakortin Suomalaiseen kirjakauppaan
- Eräästä huutokaupasta jonka tuotto Romanian koirille voitin kaulakorun
- Toisesta huutokaupasta voitin rannekellon
- Ehdotin kirjailijan pyynnostä nimiehdotuksia jotka kaikki päätyivät kirjaan ja voitin kirjan
- Koirien hyvinvointikeskuksen jouluarvonnasta voitin koirille lelun
Voi olla että oli vielä jotain muuta, mutta en nyt muista :) Ehkä ne kaikki 86 nelilehtistä apilaa jotka löysin kesällä auttoivat tässä!




Hello! It's been a while. Mostly because I've not been feeling too well. Had bad anxiety in November due to the fact that our upstairs apartment had people move in finally. And they're not the quiet type. They love to move their furniture around in the middle of the night and wake up really early to jump around. So we can't sleep enough, and it's making me even more exhausted than I'm normally. 

Hadn't had that bad anxiety since 2011 when it was really bad, I went to a mental hospital for a while then, and the anxiety lasted for 4 months non-stop then. It was a bit easier this time though...

We decided to try to concentrate on the good things and the little moments of silence (when they're not at home). And we sent applications for a new home to all possible places! What we hope for is a three room and kitchen top floor appartment, a walk in closet, balcony and sauna would be nice. And location near centre and not too expensive :D You can wish it to us too if you like! 

So, due to lack of sleep and anxiety I've been feeling more tired than usual and haven't had the energy to do most things, like being on the compure. We spent Christmas and New Year just home by ourselves. Most of my family was having a realle bad flu so we couldn't even visit anyone. 

Something good about last year, I took part in many competitions if FB and Instagram, and was lucky enough to win some prices like:
- Ecological cosmetics from two different places
- some jewellery
- a gift card to a book store

- a book
- woolly socks and wrist warmers
- panty hose with hand printed design
- a toy for doggies
- a wrist watch
There could be more, but can't remember now...Maybe all those 86 four leaved clovers that I found last summer helped here a bit! 


tiistai 8. marraskuuta 2016

Asettumista kotiin / Settling down

Talvinen tervehdys. Tässä on tainnut parikin vuodenaikaa jäädä välistä. Mä olen ollut paljon vähemmän koneella ja silloin kun pikaisesti avaan koneen, hoidan yhdistysasioita ja muita rästihommia joten naputteluun ei ole ollut aikaa. Ehkä se on ihan tervettäkin, vaikka mielessä usein pyörii mitä kaikkea haluaisi kirjoittaa ja kertoa.

Vointi on ollut ihan hyvä, tavanomaista väsymystä, jonkin verran migreeniä, hieman kipuja, mutta muuton jälkeinen paha uupumus ja ahdistuneisuus on näköjään tällä keraa ohitettu. Lisää mun olostani voi lukea #Sairaankaunis-yhteisön blogistani Sumupuu. Siellä mun aiheenani on sairaudet ja niiden kanssa eläminen, täällä yritän kirjoitella kaikesta muusta mitä mun elämässä on.

Nyt on senkin takia seesteisempi ja rennompi olo kuin mitä on ollut aikoihin kun yläkerta on ollut tyhjillään jo yli kuukauden. Tästä mun mielestä selvästi huomaa sen kuinka paljon se rassaa jos joutuu elämään sellaisissa olosuhteissa joille ei voi itse mitään. Jos joutuu heräämään liian aikaisin viikosta ja kuukaudesta toiseen koska yläkerrasta kuuluu muovimopolla ajamisesta aiheutuvaa rohinaa ja ropellusta. Tai jumpsuttavia askelia just yläpuolella. Tai kumipallon pomputtamista just kun tarvitset vielä unta. Mä luulen että tämän takia mulla oli nyt lokakuussa vähemmän migreenejä kuin vuosiin! Eli stressi asuinoloista todellakin vaikuttaa suoraan mun terveytyeen.

Ymmärrän että jonkun mielestä mä valitan tyhjästä. Mutta väitän että jos ei ole itse kokenut tuollaista tilannetta, ei voi ymmärtää kuinka paljon se syö ja harmittaa ja vituttaa ja rasittaa ja stressaa. Sä et voi sille mitään, jos yrität voida niin vedotaan 'elämisen ääniin'. Jos mä kuulisin että jokun mun elämisen ääni häiritsisi jotakuta niin melko varmasti mulla olisi halua ottaa se toinen huomioon tekemisissäni, etten tahallani jatkaisi toisen kidutusta. Mutta nykymaailmassa vallalla näyttää olevan MINÄ, muttakun Minä haluan ja tahdon ja saan ihan mitä vaan.

No, yläkerta muutti muualle ja meillä on ollut autuasta. On saanut nukahtaa silloin kun nukuttaa ja nukkua keskeytyksettä aamulla niin kauan kuin nukuttaa. Se todella parantaa oloa huomattavasti. Ja vähentää stressiä. On helpompi hengittää ja olo on rauhallisempi. Nyt sit peukut pystyssä että sinne muuttaisi jotkut villasukkahipsuttelijat :D

Keittiön nurkka / kitchen corner
Pikkuhiljaa ollaan saatu purettua muutamia muuttolaatikoita ja saatiin verhot ikkunoihin. Hurjan paljon on vielä tekemistä, mutta jatkamme rauhallisesti ottamista. Lepäämiseen ja toipumiseen menee niin paljon aikaa, että tulee kakkosena asunnon laitto. Jotenkin sitä osaa olla huomaamatta noita laatikkokasoja kun niille ei jaksa tehdä mitään. Ja keskittyä vain siihen mikä on jo valmista ja mitä on saatu aikaan. Opetteleminen siinäkin :D

Wintery hello! It's been a couple of seasons since I've last been here. I haven't spent so much time on my computer, and when I have, I've been updating our CFS associations website and other need to do tasks. Maybe it's a good thing not to spend too much time on the computer, but I have lots of ideas and stuff I'd like to write about. 

My health has been ok. Normal amount of fatigue, migraines, a little bit of pain, but the worst fatigue and anxiety I got after the move has gone away. More about my health is availabe in Finnish in my other blog Sumupuu (Misty tree), it's in Sairaankaunis community, where people living with different illnesses write about their lives. 

I've been feeling more relaxed because our upstairs apartment has been empty for over a month now. They moved away and there haven't been new ones in yet. It's been wonderfully quiet. And I noticed that I've been having less migraines now - and I think it's stress related. It's very difficult if you have to sleep less because of the noises coming from upstairs, bouncing balls, walking really heavily to and fro, riding a kiddy tractor - those are all noises that either keep you awake at night or wake you up way too early. And when that goes on week after week and month after month it really stresses you out and makes everything really  heavy and hard. 

I know some people think that I'm complaining over nothing. But I think that if you haven't had that experience, living with disturbing neighbours, you don't know what it's like. There's nothing you can do about it, and if you go and complain or even just explain how it is downstairs, people just tell you that they have the right to do what they do. I know that if someone told me that something I'm doing is disturbing them, I'd try to do something differently and try not to bother anyone. But it's more ME ME ME nowadays with people, they want and they can and they don't care. As long as they can do what they want. 

Well, they moved away and it's been wonderfully quiet! You can sleep when you want and wake up when you want! And get enough sleep - that's so great! It lessens the stress. It's easier to breathe and take things easy. Now just fingers crossed that the new neighbours will be quiet little mouses with woolly socks :D 

Slowly slowly we have been unpacking and building our home. Just a couple of weeks ago we put the curtains on the windows. Resting and recuperating take so much time that the home decorating and unpacking comes second. Somehow I can manage to see only the good and ready things and not all those stacks of boxes lining the walls - and that's a skill, let me tell you :D


keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Kesäloma nro 1 / Summer holiday nro 1

Mulla oli tänä vuonna kaksiosainen kesäloma, osa yksi oli toukokuun lopusta juhannukseen ja toinen osa oli syyskuun puolivälissä. Aina kun kesälomajakso sattuu hyvin aikaiseksi, otan hiukan lomaa myös alkusyksyyn, jotta syksy ja talvi ei tuntuisi niin pitkältä.

Tällä kertaa oli hiukan outo lomanen, sillä lähes koko loma meni pakkaamiseen, muuttamiseen ja asettumiseen uuteen kotiin. Ymmärrän että joillakuilla muutto menee siinä sivussa eikä välttämättä kestä viikkotolkulla, mutta kun on kroonisesti uupunut niin kaikki vie hurjasti aikaa ja energiaa ja kaikkeen pitää varautua hyvin pitkällä tähtäimellä. Siksi oli ihan kiva että oli loma aikaa pakkailla niin sai käyttää koko energian siihen, mutta toisaalta se ei kyllä tuntunut yhtään lomalta.

Siksi olikin ihan mahtavaa, että päästiin kaverin mökille ekaksi kesälomaviikoksi. Pääsi eroon omista nurkista, ja pakkailu- ja muuttojutuista - ihan irti arjesta! Olimme tosi onnekkaita, sillä olemme haaveilleet mökkilomasta jo vuosia, mutta kun ei kellään lähistöllä ole mökkiä, eikä ennen tätä vuotta ollut oikein kulkuneuvojakaan, niin se oli hiukka mahdotonta. Nyt kuitenkin mun yksi eksä sanoi että saisimme käydä heidän sukunsa mökillä. Olin käynyt siellä 90-luvulla ja muistin sen ihanaksi paikaksi. Mökki saaressa, ei juoksevaa vettä (ellei sitten tietty itse juossut ämpärien kanssa) eikä sähköä. Sinne pääsee soutamalla - ja kirsikkana kakun päällä, alue oli aidattu joten oli mahdollista pitää koiria vapaana! Exän ihana äiti vastaanotti meidät ja esitteli mökin ja mitä siellä pitää osata tehdä ja systeemit ja muut. Sitten oltiikin omalla porukalla, mä, miehu, Pixie ja Miky ma-pe!

Teen tähän nyt kuvaraportin niin ei tartte kirjoitella niin paljon, kuvista näkee paremmin mitä siellä puuhasteltiin ja mitkä oli säät ja fiilikset :)

Pixulainen viihtyi rannalla /Pixie enjoyed the little beach

Saari on metsäinen / the little island was very forestry

Omistaja ja lemmikki kuulemma muistuttavat toisiaan / Owner and pet are supposed to look like each other

Taidekuva voikukasta / Artsy pic of a dandelion

Ihanaa viltteilya rannalla / Lovely blanketing on the beach

Miky otti Pixusta mallia ja kaivoi kuopan / Miky followed Pixies example and dug a hole

Kaunis omistajan tekemä puuvene / Beautiful hand made wooden boat

Keittiöstä ei ollut hullummat näyt / Not a bad sight from the kitchen window

Tiskaaminenkin oli mukavaa / Doing the dishes was exceptionally nice! 

Yksi migreenipäivä / One day of migraine

Koirat nauttivat vapaana olosta / Doggies enjoyed being free! 

Miky oli aina ihan lähellä / Miky was always very near

Terassikahvit aika kivalla maisemalla / Terrace coffee with a very nice view

Rantaa / the beach

Jonkin verran tavaraa / a fair amount of stuff

This year my holiday of 5 weeks was in two parts, first part I had to have from late May till Midsummer and the next part was in September. When I have to have most of my summer holiday that early in the summer, I like to save a little bit in early autumn, so the winter doesn't seem so very long.

This years holiday, the first part, was a bit different due to moving houses. Most of the holiday was spent planning and packing up. Most people would probably do the packing in the middle of everything else, on the side - you know. But when you're chronically exhausted you have to take your time and do it slowly so you won't hurt yourself too much. That's why it was nice to have time to do the packing, but on the other hand, it didn't seem much like a holiday at all!

That's why it was so super lovely that we got to spend the first week of my holiday in my ex's familys summer cottage. It's on an island, in a lake, and I've been there once in the 90's and remember it to be a wonderful place. We've dreamed of a holiday in a cottage for a long time, but we don't really know anyone who has one, and the rent is usually too high for us if we rented. The cottage don't have any electricity or running water, so it's wonderfully basic! And in a beautiful place about an hour and a half's drive from our home. It was so so nice to be away from tha packing and planning for a while, and it was fenced so the doggies could be there free! So lovely!

I will put the week in the photos, they tell more than words. The weather was amazing, sunny and warm and we enjoyed it all so much. Lots of sauna, quiet, reading, nature and free doggies <3





keskiviikko 10. elokuuta 2016

Opiston mielenkiintoiset kurssit / Community colleges interesting courses

Nyt on taas se aika vuodesta kun koulut alkavat ja kaikenlaiset harrastukset. Lomat on suurimmaksi osaksi pidetty ja säät viilenevät, tulee raikkautta ilmaan. Tekee mieli alkaa harrastaa kaikkea uutta ja mieli halajaa harrastusten ja kaikenlaisten kurssien pariin.

Juuri sopivasti sitten postilaatikosta putkahtaa oman kaupungin opiston opas, jossa on houkuttelevia kursseja sadoittain! Niin paljon kiinnostavia juttuja, maalausta, piirustusta, ommellusta, käsitöitä, ruokakursseja, kieliä, liikuntaa, tanssia, valokuvausta, elokuvakerhoa, kirjoittamista.... Huh. Voisin ihan hyvin ilmoittautua noihin kaikkiin!

Mutta en voi. Kun en jaksa. Luin taas innolla koko esitteen läpi - ja mieli ilahtui noin kahdestakymmenestä kurssista. Mutta pitää olla realisti. En voi sitoutua mihinkään .
Opiston esitteen kansi/ the cover of the community colleges booklet
 Jaksan käydä pari kertaa ja sitten väsymys vie voiton, ja sohva houkuttaa enemmän. Mutta onneksi siellä on myös lyhytkursseja. Ihan vain yhden kerran juttuja ja sitten muutaman tapaamisen pituisia. Tällä kertaa meinaan koittaa jos mahdun mukaan sellaiselle naputtelukurssille, se kestää vain yhden kerran ja siellä akupisteitä naputtelemalla voi saada apua ahdistuneisuuteen ja stressiin yms. Olen lukenut siitä ja halunnut kokeilla jo pitkään! Joten sinne!

Toinen mitä halaisin ja tarvitsisin olisi herkälle vatsalle suunnattu FOD MAP- välipala ja kasvisruokakurssit! Kumpikin kestää vain yhden illan. Ne vain maksavat niin paljon, että voi olla että jäävät sen takia väliin - harmittaa kun kaikki kurssit pitää maksaa kerralla. Satanen kahdesta kurssista on liikaa mun budjetissani. Mutta toi olisi niiiiin hyödyllistä - olen niin mielikuvitukseton keittiössä ja uudet ideat olisivat tervetulleita!

Noiden lisäksi oli vielä aikuisen naisen meikkikurssi ja pari luonnonyrttikurssia jotka kiinnostivat, sekä tietty jos vain olisi jaksua niin kirjoittaminen ja maalaus myös kiinnostaisivat. Mutta jäävät väliin. Mitään liikuntaa en edes ajattele. Se on liikaa. Mutta eiköhän yksikin mielenkiintoinen kurssi syksylle ole ihan kiva juttu? :)


Joy and beat to your life - it says
It's that time of the year again, weather is getting cooler, most of the summer holidays is behind us. You look forward to something new, new hobbies, schools, courses...

And just now the new community college's booklet comes to your mailbox. It's full of interesting and wonderful courses and evening classes! Painting, drawing, sewing, languages, cooking, dancing, exercises, photographing, writing, movie clubs...I could sign up for all of those!

But I can't. Because I can't. I just read through the whole thing - and my mind jumped with joy with about 20 different classes. But I have to be a realist. I can't commit to year long courses. 

I have the energy to go a few times, but then the fatigue kicks in and the sofa is winning. But for my good fortune, they also have these short classes, meeting only once or a few times. This time I'm trying to fit in to this one class where we learn to release anxiety and stress with tapping gently on certain acupuncture spots on your body. I've read about it and wanted to learn it since then! So there I'm going! 

Another one I'm really interested in is a FOD MAP- snack and vegetable dinner course. It's only a couple of nights, but it's quite expensive, a hundred euros is a bit too much for my budget. But it would be soooo useful, I'm not that good in the kitchen, and have no imagination there. 

Then there was this make-up class for adult women, and few about natural herbs that I was interested in, and of course if I had the energy, some writing and painting. But I'll have to pass those. I'm not even thinking about any exercising classes. Too much. But I think that one interesting class for this autumn is a very nice thing :)


maanantai 25. heinäkuuta 2016

Koirajuttuja / Doggie stuff

Pitkästä aikaa hiukan koira-asiaa. Molemman koirat on nyt sopeutuneet ihan hienosti uuteen kotiin ja uusiin (osittain vanhoihin) lenkkimaisemiin. Mehän siirryttiin vain n. 400 metriä noin kaakkoon vanhasta paikasta, niin osittain lenkkeillään myös vanhoilla paikoilla.

Muutto kyllä hieman stressasi koiriakin, Pixie oli pakkailun alussa aivan hämillään kun huolestui että mitä ihmettä tapahtuu. Mutta pian sekin rauhoittui kun me emme jättäneet sitä yksin kadulle. Meidän vanhat lenkkimaastot oli siitä kivat, että aika vähän tuli törmättyä toisiin koiriin, ja jos niitä näkyikin niin aika hyvin pystyi niitä karttelemaan.

Pixu huolestuneena / Pixie being worried
Miksi sitten karteltiin muita koiria? No, kun Miky löytyi kadulta, sen kyljestä puuttui pala kun joku toinen koira oli sitä puraissut. Tästä seuraa se, että Miky ei oikein siedä muita koiria, ehkä se on pelkoa, ehkä inhoa...mutta se haukkuu ja riekkuu, tempoo ja murrailee aina kun jossain näkyy toinen koira. Ihmeen hyvin se tuli heti alusta asti toimeen Pixien kanssa ja on meillä pari koirakaveria joiden kanssa se tulee toimeen. Ja jostain syystä se sietää aika hienosti muita Romanian rescueita.


Purtu pala Mikyn kyljestä / the piece that was bitten from Mikys side
Uusissa maisemissa taas liikkuu ihan hurjasti koiria! Mua aluksi myös stressasi ja huoletti se, ja yritin kaikkeni että vältyttäisiin tapaamisilta. Ja tietty mun stressi tarttui koiriinkin, eli ei ollut kiva eikä hyvä tilanne se. Koirat myös alkoivat haukkua kaikkia uuden talon ääniä, varsinkin viereisen asunnon ulko-oven availua ja sulkemista, mutta sekin on onneksi nyt rauhoittunut ja haukkua tulee enää ihan satunnaisesti.

Sattumalta löysin sellaisen lenkkiherkun koirille, joka on jopa Mikyn mielestä niin hyvää, että kaukaisuudessa saa olla toinen koira ja Miky mieluumin natustaa kananpalaa! Kun hokasin että kerrankin joku herkku toimii näin hyvin, niin ollaan siedätetty Mikyä muille koirille - ja nyt on parissa päivässä tapahtunut niin hienoa edistystä, etten oikein tiedä miten päin pitäisi olla. Olen niin iloinen ja onnellinen tästä edistymisestä!

Eilen lenkillä meitä lähestyi nuori nainen kultaisen noutajan kanssa. Kun he olivat kohdalla, Miky kävi kovaääniseksi, mutta sen huudon läpi selitin tytölle että Miky haukkuu kun sitä varmaan pelottaa kun sitä on purtu. Tyttöä se ei haitannut ja jatkettiin juttelua, melko pian Miky hiljeni ja syventyi kananpaloihin. Tyttö ja koira tulivat pikkuhiljaa lähemmäs ja Miky pysyi ihan rauhallisena. Siitä meni ohi samaan aikaan kaksi berninpaimenkoiraa ja kaksi muuta isoa koiraa, Miky huomasi ne, mutta jatkoi kanan syömistä!! Ihan mahtavaa! Ja tänään lenkillä meitä lähestyi kaksi pikkukoiraa, Miky huomasi ne, mutta ei sanonut mitään, katseli vain. Sitten söi kanaa ja jatkettiin matkaa!

Koirat meidän uudessa kodissa / Doggies in our new home
Ja eilen ja tänään Miky pääsi nuuhkimaan muutamaa pikkukoiraa ja ne tapaamiset menivät tosi hienosti, pientä jännitystä ilmassa mutta kun pääsi lähelle niin alkoi hännät heilua, eli meillä on pari uutta koirakaveria, kaksi uutta tuttavuutta on myöskin  Romanian rescueita ja yksi on russeli, joita Miky ei ole sietänyt ennen ollenkaan!

Olen niin älyttömän iloinen tästä edistymisestä! On ollut hieman hankalaa kun Miky on ollut niin kärkäs haukkumaan kaikkia muita, ihmiset tuijottaa mua kuin olisin maailman huonoin koiranomistaja, kun koira haukkuu ja riekkuu. On tässä ollut pari takapakkiakin, jos koira tulee liian läheltä ja yllättäen vastaan niin siihen ei vielä auta mikään, mutta ihankuin se haukun määrä ja kesto olisi hieman pienentynyt! Eli nyt on toiveikas ja iloinen olo tästä! :)

It's been a while since I've written about dogs. They both have now adapted well to our new home and partly new walking places. We moved only about 400 meter to south-east, so we partly walk the same routes as before. 

The move was a bit stressful for the doggies, Pixie was a bit worried when we started packing, she probably thought we were leaving her behind. But we didn't so it was all right. In the old neighborhood there weren't too many other dogs around during our walkies, and when we saw other dogs, we steered clear from them. 

Why did we do that? Well, when Miky was found in the streets of Bucharest Romania, he had a huge piece bitten off his back, and since then he's hated or is scared of other dogs. He barks, growls, yanks and rages when he sees other dogs. Surprisingly he got along very nicely with Pixie when he came to be our dog. And he does have some doggie friends other than Pixie. And for some reason he tends to get along with other Romanian rescues too!

Miky tänään / Miky today
In this new neighborhood there are lots and lots of other dogs walking with their people. I was a bit stressed about that, and of course my stress reflected on both dogs, and so no one was having a good time on our walks. They also started to bark at every sound in our building, especially when our next door neighbors opened or closed their front door. But now they're getting used to it, and bark only occasionally. 

I happened to find a treat that works with Miky, he's more intererested in that treat than other dogs passing in the distance! When I noticed that we've been slowly getting Miky to be accustomed to passing dogs (very far away ones). And now there's been really good progress with that! I'm so happy!

Koirat ulkona, nauttimassa heinästä / Doggies outside, enjoying some grass
Like the other day, there was this big lab and his walker coming closer, Miky started yelling, but I told the girl that he's just scared because he's been bitten before. The girl said they didn't mind, and we kept talking to each other. Miky started to be more interested in the bits of chicken I had and started eating that. The girl and the dog kept coming closer and Miky was happily chomping the chicken. Then there were 4 big dogs going by and Miky just looked at them and continued eating that chicken!! Amazing - or amazeballs, like a friend says :D 

We've also made some new doggie friends of little dogs near here. Two of them are Romanian rescues as well, and they've let Miky come and sniff them, it was a bit nervous at the beginning, but when Miky can get closer and sniff, it's been ok! How wonderful is that! 

It's always a bit nerve wrecking with Miky and his barking, other people look at me like I'm a bad dog owner and we have to be so careful out there. But this gives me hope :)